Joulujoulu!

Meidän Joulu on tänä vuonna hieman antibioottipainotteinen, sillä kaikki kissat aivastelevat nyt ja kaikille on aloitettu antibioottilääkitys kissanuhaa vastaan. Toivotaan että saadaan kaikilta tauti pois!

Me toivotetaan Kikin, Aliisan ja Ninnin kanssa kaikille meidän lukijoille ihanaa ja rentouttavaa Joulua! :)

Ps. Ninni ei halunnut joulukuvaan sitten millään.

Taas sairastellaan

Kikin tulosta on nyt kulunut vähän vajaa viikko ja kaikki kissat ovat nyt tottuneet uuteen tulokkaaseen hyvin. Kiki saa jo paljon pusuja ja putsausta toisilta kissoilta. Puhuin kuitenkin jo aikaisemmin, että tullessaan meille, Kiki aivasteli jonkin verran. Kasvattajan kanssa keskusteltuani hän oivalsi, että Kiki on saanut elävän rokotteen, jonka heikennetyt taudinaiheuttajat ovat luultavasti aiheuttaneet Kikille lievän kissanuhan. No eipä mitään, nyt Kikin aivastelu on loppunut, mutta tänään kaikki muut kissakatraan jäsenet ovat alkaneet aivastella reippaasti. Jes. Kaikilla muilla on rokotukset kunnossa paitsi Ninnillä, mutta Ninni on tällä hetkellä ainut joka ei aivastele. Olen jo pari päivää sitten varannut kaikille kissoille rokotusajan tammikuun toiselle päivälle, koska Kikille täytyy antaa tehosterokotus sekä Aliisan ja Ninnin perusrokotukset on uusittava - Ninnillä rokotuspäivä on paukkunut jo hyvän aikaa sitten, mutta olen odottanut että saisin vietyä kaikki kissat kerralla. Ninnin kanssa on muutenkin välillä nihkeetä lähtee eläinlääkäriin, koska Ninnille täytyy antaa se rauhoittava.

Perjantaina aamulla huomasin kissojen vessojen edessä muutaman veritipan. Kyselin heti äidiltä, mistä tipat ovat peräisin - ei tietoa. Äiti oli juuri siivonut vessat ja kysyin, näkyikö jätöksissä verta - ei äiti ollut huomannut. Tsekkasin kaikkien kissojen peput ja ulkoisen olemuksen ja kaikki näytti normaalilta. Sitten aloin tarkistamaan äidin putsaamia jätöksiä, jos siellä kuitenkin olisi jokin johtolanka. Tadaa, löysin halkaisijaltaan kahden euron kolikon kokoisen pahkuran, joka oli pelkkää verta. Kuka on pissannut verta? Aliisa. Huomasin Aliisan tiheentyneen vessassa käynnin jo torstaina yöllä ja myöhemmin veriepisodin jälkeen perjantaina aamulla. Aliisa myös viipyi vessassa kauemmin. Soitin siis pikimmiten eläinlääkäriin ja yhdeksältä oltiin jo vastaanotolla.

Eläinlääkäri tutkaili nopeasti Aliisan virtsarakkoa ja totesi sen olevan tyhjä. Kun kerroin Kikistä ja uudesta kissatilanteesta, lääkäri epäili vahvasti kyseessä olevan stressiperäinen pissatulehdus. Aliisa on ottanut Kikin tulon kaikista raskaimmin, koska Aliisa on ollut mun "mamman tyttö". Aliisa nukkuu mun vieressä yöt ja muutenkin seurailee mua aika hyvin kaikkialle. Nyt kun Kiki tuli ja Kiki oli suljettava mun huoneeseen yön ajaksi, Aliisalle oli järkytys kun hän ei päässyt viereeni nukkumaan yöksi. Yritettiin äidin kanssa sulkea Kiki välillä myös äidin kanssa nukkumaan yöksi, mutta äidin kissa Helmi ei antanut silloin kenenkään nukkua (mourusi oven edessä). Kolme yötä nukuin Kikin kanssa suljetussa huoneessa, jonka jälkeen Aliisa pääsi taas nukkumaan viereeni. Kumuloitunut stressi kuitenkin ehti jo tässä ajassa aiheuttaa Aliisalle pissatulehduksen.

Lääkäri määräsi Aliisalle antibiootin kymmeneksi päiväksi aamuin illoin ja hain myöhemmin myös kipulääkkeen, koska Aliisa on ollut mielestäni hieman kivuliaan oloinen (pupillit laajentuneet). Alotettiin heti eilen aamulla kuuri, mutta mitään suuria muutoksia ei ole toistaiseksi näkynyt. Verta ei ole tullut kuin silloin torstai-perjantai välisenä yönä sekä pissat ovat edelleen todella pieniä, pissaustarve tiheä ja pissausaika on pitkä. Eläinlääkäri sanoi, että jos oireet eivät ala helpottaa maanantaihin mennessä, olisi hyvä mennä uudestaan vastaanotolle ja yrittää saada virtsanäyte. Viimeksi se ei onnistunut, koska rakko oli tyhjä.

Elikkä tämmöstä tällä kertaa! Kiki ja Ninni ovat tällä hetkellä semiterveitä toistaiseksi. Helmi, Martta ja Aliisa pärskivät räkäsesti sekä Aliisalla on vielä kaiken kukkuraksi pissatulehdus. Ehkä tästä selvitään! Pelkään vaan sitä kissanuhaa, koska Ninnillä rokotus on umpeutunut, jos tauti tuleekin täysillä päälle. Aliisalla taas on pissatulehduksen takia varmaan muutenkin vastustuskyky heikko, niin pelkään että Aliisallekin kehkeytyy pahempi tauti. Hitsin vitsi.

Onko kenelläkään kokemuksia tai viisauden sanoja jaettavaksi?

Kikittäjä

Lapsi on nyt haettu kotiin Helsingistä! Tai siis tänne äidin kotiin, mennään takaisin Turkuun sitten tammikuussa. Nimikin on nyt lyöty lukkoon, I present you - Kiki!

Tosi reipas tyttö kaikin puolin. Oltiin eilen joskus kahdeksan aikaan kotona ja laitoin Kikin heti omaan huoneeseensa, koska tiesin että kissat ei heti sulata tätä uutta riiviötä. Kiki söi heti ja leikki tomerasti illan, minkä jälkeen nukuttiin yö tosi hyvin. Kiki nukkui pitkän aikaa nenäkkäin mun kanssa, mutta sitten jossain vaiheessa yötä oli siirtynyt jalkojen väliin nukkumaan. Aliisa oli aamulla todella outona (ei antanut koskea, ei pysynyt sylissä ja murisi), kun Aliisa on tottunut nukkumaan mun kanssa yöt. Onneks namien, pusuttelun ja runsaan silittelyn jälkeen Aliisa antoi mulle anteeksi ja on nyt taas ihan normaali. Ensi yönä toimintasuunnitelma on, että äiti ottaa Kikin yöksi huoneeseensa, niin että minä saan nukkua Aliisan ja Ninnin kanssa yön.

Kikillä oli omassa huoneessaan oma vessakin, mutta aamulla kun päästin tyllerön ulos eristyksistä muuhun kämppään, niin kipitti aikuisten kissojen vessaan. Hah! 

Kaikki on siis hyvin pitkälti kondiksessa, ainut mitä nyt seurailen, on tytön pärskintä. Eilen kun tultiin kotiin niin huomasin, että Kiki aivastelee jonkin verran. Kikin ensikodista sanottiin, ettei kissa ole aikaisemmin aivastellut, niin en tiedä  mikä tämän nyt sai aikaan. Tänään Kiki ei ole kuitenkaan aivastellut enää läheskään niin paljoa kuin eilen, mutta seurailen tilannetta. Myös kasvattaja käski seurailla Kikin vointia, ja mennä sitten tarvittaessa lääkäriin jos nenästä alkaa erittyä nestettä tai Kiki on muuten kipeän oloinen. 

Muut kissat tosiaan siis murisee ja sähisee uudelle tulokkaalle, mikä on ihan normaalia näin aluksi. Kiki kuitenkin yrittää leikkiä muiden kissojen kanssa, mutta se ei nyt toistaiseksi tahdo onnistua. Katsotaan sitten viikon päästä, onko jotakin integroitumista uuteen laumaan tapahtunut. Kun toiset kissat murisee Kikille, hän vain kurisee takaisin iloisesti, haha. Kaikinpuolin ihana ja äärimmäisen reipas kissa! ♥ 

Jouluksi äidin luokse

Me siis lähdettiin eilen Aliisan ja Ninnin kanssa äidin luokse jouluksi. Mulla loppu kurssit jo yliopistolla, joten päätettiin lähtee joulun viettoon jo tälleen suht. ajoissa. Ja muutenkin kisuille on vähemmän stressaavaa, kun saavat olla kunnon ajan äidin luona ja tottua äidin kissoihin, kuin vaan pikavisiitti höystettynä stressillä, sähinällä ja suhinalla. 

Tässä on siis kissojen lomarepun sisältö! 1. Lempihuiskat, jotka sain kaverilta maailmannäyttelystä ja Ninnin aitokarvainen lempparihiiri. En ottanut nyt tuon enempää leluja mukaan, koska äidin luona on niin paljon leluja. 2. Kuljetusboksin sisälle laitettavat pissa-alustat. Näissä on tosiaan toinen puoli läpäisemätön, jollonka tuo alusta imaisee kaiken pissan toiselta puolelta, eikä päästä pissaa valumaan muualle. Tosi hyviä! Näitä tarvitsen lähinnä vain Ninnin koppiin varmuudeksi, koska Ninnillä on tosi paha matkapahoinvointi. 3. Lääkepussi, jossa on mm. silmätipat, korvaputsari, Ninnin rauhottavat jne. 4. Hoitopussi, jossa on kaikki turkinhoitoon ja kynsien leikkaamiseen liittyvät varusteet. 5. Aliisan rekisterikirja ja Ninnin rokotuskortti. Nämä on mukana varmuuden vuoksi aina, jos tulee vaikkapa yllättävä lääkärikäynti. Nyt ne on mukana myös siksi, että kissat tarvitsee rokottaa tässä kuussa. 6. Herkkupussi. Mulla on aina kuivaherkkuja mukana, että esimerkiksi stressaavaan automatkaan saa liitettyä jotakin positiivista, kuten juuri herkkuja (ehdollistaminen). 7. Ulkoiluvermeet. Tottakai valjaat, fleksi ja remmi täytyy olla matkassa, jos vaikka käytäisiin pyöräyttämässä kissaenkelit lumihankeen jouluna! 8. Matkavessa. Tätä pidän varuilla aina mukana, jos kissojen tarvitsee jostain syystä olla boksissa tai muussa suljetussa tilassa vähän kauemmin. Tuon laitan luultavasti kantoboksiin kun hilpasen hakemaan uutta perheenjäsentä sunnuntaina. 9. Turvavyöt valjaisiin. Näille ei hirveesti ole ollut käyttöä, koska kuljetan kissoja aina bokseissa. Ne on kuitenkin aina mukana varmuuden vuoksi.

Ninnillä on tosiaan ollut ihan pennusta saakka tosi raju stressin/ahdistuksen aiheuttama matkapahoinvointi. Joka kerta kun Ninni laitetaan autoon ja auto käynnistyy, alkaa hervoton kuolaaminen, jota seuraa raju oksentaminen, pissaaminen ja ulostaminen. Muutamana ensimmäisenä automatkana ajattelin, että Ninnin täytyy vain tottua autoiluun - se ei kuitenkaan ollut keissi. Lopulta tajusin että tämä on reaktio, johon totuttaminen ei auta. Koitin kaikenlaiset "vaihtoehtoiset" hoitokeinot aluksi, kuten homeopaattiset yrttituotteet, thundershirtin, feliwayn tuotteet, puhumista matkan ajan, erilaisia häkkejä, häkkien peittämistä ja häkin paikan siirtämistä etupenkiltä takapenkille. Mikään ei auttanut. Lopulta soitin eläinlääkärille, jonka kanssa koitimme aluksi matkapahoinvointilääkitystä - ei auttanut. Seuraavaksi koitimme rauhoittavista Opamoxia (joka on siis ihmisille tarkoitettu rauhoittava lääke), joka toimi heti. Opamoxia annan Ninnille ennen matkaa 1/6 tablettia ja odotan about 2 tuntia ennen reissuun lähtöä. Kaikki Ninnin oireet katosivat ja huomasin, että Ninnikin nukkui ensimmäistä kertaa automatkan aikana. Tällä linjalla ollaan edelleenkin, mutta olen harkinnut toisen ihan kissoille tarkoitetun rauhoittavan kokeilua, sillä itse ainakin elän siinä käsityksessä, että Opamox on aika voimakas rauhoittava. Ninni on matkan jälkeen Opamoxin vuoksi myös aggressiivinen toisia kissoja kohtaan, minkä takia Ninni olikin eilisen päivän eristyksissä muista kissoista omassa huoneessaan. Koska en ole koittanut Ninnille muita rauhoittavia, en tiedä onko kaikissa rauhoittavissa tämä sama vaikutus. Voi tietty olla, että rauhoittava pistää pään sen verran sekaisin, että toiset kissat pelottaa.

Onko kellään muulla kokemuksia rauhoittavasta lääkityksestä kissalla?

Meillä on tosiaan tapana integroida mun ja äidin kissakatraat jouluisin ja välillä myös kesäisin. Meidän kissat tulee hyvin toimeen keskenään, kunhan hajut ovat tasaantuneet kissojen välillä. 

Kun tulen äidin luokse, laitan yleensä Ninnin päiväksi eristyksiin toisista lääkkeen vuoksi, mutta Aliisa saa mennä heti sekoittamaan hajujaan Helmin ja Martan kanssa. Kissat yleensä sähisevät toisilleen about 4-7 päivää, jonka jälkeen kisut alkavat jo pikkuhiljaa leikkiä keskenään. Näiden ensimmäisten 4-7 päivän aikana kotona täytyy olla koko ajan joko minä tai äiti, jotta voidaan koko ajan tarkkailla tilannetta kissojen välillä. 

Kahden ensimmäisen päivän jälkeen alan pitämään kissoille yhteisiä herkku- ja leikkihetkiä, jotta kissoille syntyy positiivinen ja miellyttävä kokemus vieraiden kissojen läsnäolosta. Lisäksi alan siirtämään ruokintapaikkoja lähemmäksi toisiaan. Tämä on tätä perustotuttamista vieraaseen kissaan. Lopulta toisilleen aiemmin vieraat kissat saattavat syödä yhteiseltä lautaselta. 

Tälleen jo toisena päivänä voin sanoa, että Aliisa ja Martta pystyvät jo istumaan vierekkäin sähisemättä ja murisematta. Aliisan reagoinnista olin itse muutenkin ällistynyt, sillä kun Aliisa alunperin tuli minun hoiviini viime jouluna, Aliisa sähisi ja murisi kaikille koko ajan ainakin 5 päivän ajan. Sama tapahtui viime kesänä. Nyt Aliisa on kuitenkin ollut todella neutraali, ja käyttäytyy kuin kaikki olisi normaalia. Välillä Aliisa kyllä spurttaa Helmin sängyn alle, mutta muuten käyttäytyy ihmeellisen nätisti - itse oletin että Aliisalla kestää tottumisessa kaikista kauimmin. 

Tästä tämä lähtee, toivottavasti saan ensi viikolla laitettua jo yhteiskuvia kissoista.

Onko kellään muulla tapana yhdistää kaksi erillistä kissakatrasta lomien ajaksi?

Kissat pesuun!

Buhahaa, päätin siis tänään vihdoin pestä kissat. Mun on pitänyt pestä kisut jo varmaan kuukausi takaperin, mutta sitten Aliisalle tuli se keuhkotulehdus, niin en halunnut alkaa pesemään kumpaakaan kissaa. Nyt kuitenkin pesin molemmat, aloittaen Aliisasta. Aliisan turkki on mielestäni hyväkuntoinen, ei mitään suurempia ongelmia. Halusin nyt tehdä yleispesun Aliisalle, koska turkki tuntui mielestäni vähän rasvaiselta ja likaiselta. En ole pessyt Aliisaa varmaankaan yli puoleen vuoteen, koska ei ole ollut näyttelyitä. 

Nyt oon kokemuksen myötä oppinut, että kun pesee kissaa kun kissaa (Aliisa, Ninni, Martta tai Helmi), kissat ovat olleet suihkutustilanteessa rauhallisempia jos itse on valmis myös kastumaan - toisin sanoen, uikkarit päällä pesemään kissaa suihkun alle. Jos ite meen vaatteet päällä pesemään kissaa ja yritän olla kastelematta itseäni, joka kerta kissat on panikoineet enemmän, koska itse panikoin vaatteiden kastumisen kanssa. Kun ei varo kastelemasta itseään, on paljon rennompi fiilis. Lisäksi mä asetan kissan yleensä kasvot seinään päin sekä itseni kissan ja mahdollisen pakotien väliin. Tällä taktiikalla kissojen peseminen on mulla onnistunut parhaiten tälleen 10 vuoden kokemuksen jälkeen! Ja koska kissan peruslämpötila on about 38-39 astetta, mun mielestä pesuveden pitäisi olla ihmisen käteen lämmintä - ei kuumaa, ei haaleaa. Oon lukenut tästä paljon erilaisia lausuntoja lämpimän ja haalean väliltä, ja ite oon päätynyt siihen lämpimään. 

Kokeilin itse asiassa kissojen pesemistä myös vannassa, mutta totesin että suihkun kanssa peseminen on helpompaa ja silloin ei tarvitse tyhjentää vannaa shamposesta vedestä ja täyttää uudestaan huuhtomista varten. Vanna on hyvä idea silloin, jos kissalla on vaikkapa hilseilevä tai ärtynyt iho, niin kissaa voi lilluttaa kosteuttavassa ja rauhoittavassa shampoovedessä hetken aikaa, jolloin ihon kutina helpottuu ja iho saa kosteutta. Ite jouduin itse asiassa kesällä tekemään Aliisalle näin, koska Aliisa alkoi ihan yhtäkkiä kutisemaan todella paljon ja uskoin sen johtuvan lintukirpuista tai puremista. Kylpy rauhoitti tilanteen ja kutina lakkasi kokonaan. Epäilys jonkinlaisista kirpuista syntyi, kun aloin itse saamaan puremia öisin ja Aliisa nukkui vieressäni. Kutina voi toki johtua esimerkiksi erilaisista ravintoon liittyvistä puutetiloista, joihin apua voi löytää esimerkiksi kalaöljystä ja biotiinista. 

Aahh, niin pehmeä ja puhdas turkki tuloksena!

Olisin halunnut kuivattaa kissat föönillä, mutta molemmat pelkäsivät sitä niin vimmatusti, että lopulta luovutin. Pitäisi ostaa hiljaisempi vehje. 

Ninni tarvitsi pesua enemmän kuin Aliisa - Ninniltä lähti furminointienkin jälkeen edelleen karvaa, minkä takia halusin katsoa jos saataisiin sitä irtokarvaa pesulla kunnolla pois. Lisäksi Ninni tyhjensi muutama päivä takaperin anaalirauhasensa ihan muuten vaan, minkä takia halusin nyt pestä peräpään kunnolla. 

Tadaa! Nyt Ninnikin on taas ihanan pehmoinen ja karvaakin irtosi ihan kivasti. Kun tyttöjen turkit olivat kuivuneet ja asettuneet, laitoin molempien turkkiin sähköisyyden poistajaa ja furminoin vielä molemmat kissat. Aliisalta ei irronnut paljon mitään, mutta Ninniltä lähti vieläkin jonkin verran karvaa reisistä. Kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin! Kun olin furminoinut Ninnin ja katsoin kissaa kokonaisuudessaan, tuntui kuin Ninni olisi tiputtanut kilon painostaan pois............ Tämä Ninnin karvanlähtö ei ole mitenkään epätavallista, Ninnillä on vaan niin tiheästi tuota karvaa.

Tässä on shampoot joita käytin. Mulla on myös Espreen Silky Show shampoo ja hoitoaine, mutta mun mielestä nämä Anjun tuotteet ovat olleet tehokkaampia ja varsinkin tuo Cachemire on ollut tosi hyvin kosteuttava ja hoitava! Poistin turkista ensin rasvan Degrease-shampoolla, minkä jälkeen huuhtelin turkin puhtaaksi ja hieroin Cachemireä turkkiin. Tämän jälkeen hyvin perusteellinen huuhtominen ja valmista! Mun mielestä toi Cachemire on sen verran kosteuttava, ettei ole tarvetta erilliselle hoitoaineelle ainakaan tällä hetkellä.

Ainiin ja hyvää itsenäisyyspäivää! 

Uutta hiekkaa taas kokeilussa

Eli olen siis viimeksi kokeillut Zooplussasta saatavaa Tigerinon omenantuoksuista hiekkaa, mikä oli itselle pieni pettymys etenkin tuoksun osalta. Nyt kun hiekka on kokonaan loppu, kysyin kaveriltani, josko hänen liikkeessään olisi jotakin uutta hiekkaa kokeiluun. Hän lykkäsi minulle sitten Intersandin Odourlock hiekan, joka on siis ikisuosikkini Extreme Classicin valmistajan hiekka. 

Hiekka lupaa 40 päivän vapauden kaikista jätösten hajuista ja on ominaistuoksultaan hajuton. Ite huomasin heti kun kaadoin hiekan pönttöön, ettei hiekka oikeasti pölyä. Yhtään. 

Tässä vähän tarkempaa kuvaa hiekan raekoosta. Eli koko on ihan samaa luokkaa kuin perusmikrohiekat yleensäkin. Käväisin tuolla Intersandin nettisivuilla, niin tämä hiekka näkyi voittaneen Pet Product News lehden "2014 Editor's Choice" tittelin. Kiintoisaa, katsotaan miten hiekalle käy mun käsittelyssä!

TUROK 22.11.2014

Menin siis käymään TUROK:n kissanäyttelyssä, vaikka ei päästykään yhdessä Aliisan kanssa osallistumaan. Kävin kuitenkin nappailemassa parit kuvat! En ostanut näyttelystä muutakuin pitkän huiskan, jolla sain kissojen katseita vähän liikuteltua. Sain näyttelyssä myös yhdeltä kissakaveriltani tuliaisiksi maailmannäyttelystä nipun huiskia, joihin Aliisa ja Ninni rakastu ihan täysin. Jee!

Että tämmöstä!