Eipä mittään

Joops, ens viikolla pitäis tämän arjen alkaa rauhoittumaan kun työt vähenee ja koulu alkaa. Silloin ehdin ehkä päivitellä jotain kunnon asiaakin tänne. Heh.

Päätin nyt alkaa taas kokeilemaan Aliisalle ja Ninnille sitä raakaravintoa kerran pari viikossa. Toivottavasti Aliisan silmä ei ala taas oikuttelemaan. Ninnillä ei ole koskaan ollut ongelmaa raakaravinnon kanssa. Ostin Mustista ja Mirristä Maukkaan kuutioitua broilerin jauhelihaa nyt alkuun ainakin. Broikku kun on paremmin sulavaa kuin punainen liha (nauta, sika).

Ninni möhnötti keittiön pöydän nurkassa kun tein mokkapaloja..........

Saanko esitellä Aliisan lempilelun; muovikepin. Siis pelkkä keppi, ei mitään härpäkkeitä kummassakaan päässä. En enää ostele mitään hienoja keppileluja vaan käyn hakemassa risuja ulkoa kerta sillä leikkiminen on näemmä kivempaa, haha.

Rehti-Muonan kypsä kana-ateria

Vähän kiirettä pukkaa töiden kanssa, mutta nyt pikasesti vaan esittelen uuden ruokakokeilun; Rehti-Muonat -merkkisen kypsän kana-ateria pötikän. Tuote on tarkoitettu koirille, mutta koska pötkö sisältää aika pitkälti kanaa ja kanan eri osia, en usko siitä olevan haittaa kissoille satunnaisessa käytössä.

Rehti-muonat kypsä kana-ateria

- Broilerin liha, kivipiira, sydän, hienoksi jauhettu luuaines, nahka, hernejauhe, vesi, kivennäisaineet.

Hyvin yksinkertainen ja 'puhdas' tuote. Pötkö valmistetaan vielä kaiken lisäksi Paimiossa, eli ihan kivenheiton päässä ja pötikän broileri on kotimaista.

Tuon näköistä kanaseos on lusikalla kauhottuna pötköstä. Kissat tykkää kyllä kovasti, molemmat söivät lautaset tyhjiksi! 

Yöllä heräsin rapinaan sängyssäni ja Aliisa oli näppäränä tyttönä ottanut pussissa olleen pötkön ruokapöydältä ja tullut viereeni sitä repimään ja syömään. Tyhmä minä. Ajattelin että kun kissat eivät koske avattuihin märkäruokapusseihinkaan niin kyllä ne ruokapötkönkin jättää rauhaan. PAH! Kokemusta viisaampi. Mutta tästä voidaan päätellä, että tavara on kyllä hyvää! 

Ninni says hi! 

Zooplussan tilaus

Tein tilauksen Zooplussalle viime viikonloppuna ja tänään aamulla se toimitettiin ovelleni.

Tilasin kissoille kuivaruokaa, märkäruokaa, herkkuja ja uutta kissanhiekkaa kokeiluun.

Tilasin Purizonin kuivanappulaa kokeiluun, kun yksi pussi maksoi vain 1e ja toinen tuli ilmaiseksi. Orijenia minulla on aina ja sen olenkin esitellyt aikaisemmin. Tilasin vaihteeksi Joseraa, saksalaista kissan ruokaa, jota muun muassa äitini syöttää kissoilleen sen erittäin hyvän sulavuuden vuoksi. 

Harmi kun pakkaus oli revennyt, mutta onneksi nappuloita ei ollut pahvilaatikon pohjalla kuin muutamia. Ja kissat kävivät heti syömässä ne pois........... Repeytyminen ei sinällään haittaa, koska en säilytä ruokaa pusseissa, vaan omassa laatikossaan, missä voin sekoittaa eri nappuloita. Alla kuva.

Säilytyslaatikko on ilmatiivis ja mielestäni muutenkin erittäin jees. Laatikkoon mahtuu about 10 kg ruokaa.

Tässä vähän kuvaa nappuloista. Mulla on tosiaan aina erimerkkisiä nappuloita mixattu tuonne kuivanappulaboxiin, koska erimuotoiset napit antavat kissoille hieman vaihtelevuutta suutuntumaan ja näin vähentää nirsoilua. Esimerkiksi Royal Caninin Exigent Savour ruoka perustuu nimenomaan tähän ajatukseen - erikokoisiin ja -muotoisiin nappuloihin, mitkä antavat kissan suuhun erilaista suutuntumaa. 

Kissallahan ruoan maku on toissijaista verrattuna esimerkiksi ruoan hajuun ja siihen miltä se suussa tuntuu. Kissan hajuaisti koostuu noin 67 miljoonasta aistinsolusta, kun taas esimerkiksi ihmisellä on vain about 10-20 miljoonaa aistinsolua. Makunystyjä kissalla taas on vain noin 250 kun taas ihmisellä niitä on 10 000. Kissan hajuaisti siis peittoaa makuaistin mennen tullen, kun ihmisillä asia voi olla juuri toisinpäin. Näiden faktojen vuoksi ruokavalmistajat kiinnittävät erityistä huomiota ruoan hajuun ja muotoon. Ja työni puolesta olen huomannut ainakin koirilla sen, että mitä pahemmalle ruoka tai herkku meidän mielestä haisee, sitä herkumpaa se on yleensä koiran mielestä.

Ajattelin nyt esitellä vähän Josera-ruokamerkkiä. Josera on siis saksalainen ruokamerkki, jolla on eläinruoalle oma tutkimuslaboratorionsa ja sitä tuo maahan muun muassa saksalainen eläinlääkäri. Joseran raaka-aineet tulevat lähialueilta valvotuista oloista, eli Joseralla on suht. hyvä laadunvalvonta ja eettinen valvonta. Tämän lisäksi Josera on erittäin hyvin sulava ruoka, minkä takia ruoka sopii myös herkkävatsaisille (kuten äidin kissoille). Joseralla on toki myös erikseen herkkävastaisten kissojen ja koirien ruoka. Oman myyntikokemuksen kautta Josera on toiminut hyvin herkillä eläimillä, etenkin koirilla. Josera on hinta-laatu-suhteeltaan erittäin hyvä perusruoka. Lisäksi Joseran nappulat ovat todella maittavia; kerran laitoin Orijenin kuivaruokaa toiseen kulhoon ja Joseraa toiseen, niin kissat söivät Joseran melkein tyhjäksi kun Orijenia oli napsittu vain alle puolet. Olen itsekin maistanut Joseran nappulaa ja mielestäni se maistui kissanruoaksi hyvälle!

Josera Culinesse

- Siipikarjanlihajauho, riisi, maissi, eläinrasva, siipikarjanrasva, sokerijuurikaskuitu, lohijauhoa, hydrolisoitu siipikarjaproteiini, maissigluteiini, kuivattu siipikarjanmaksa, mononatriumfosfaatti, kaliumkloridi

- Proteiini 31,5 %, rasva 13,5 %, tuhka 7,5 %, kuitu 2,5 %, kalsium 1,20 %, fosfori 1,10%.

Tykkään erityisesti Joseran suhteellisen yksinkertaisesta ja lyhyestä inci-listasta. On myös hyvä kun ruoka alkaa lihajauholla. Miinusta ruoassa on maissin pilkkominen maissiin ja maissigluteiiniin. Sain vanhassa työpaikassa kerran ruokakouluttajalta excel-kaavan, millä pystyy laskemaan ruoan kasvi- ja eläinperäisen proteiinin määrän. Kyseista kaavaa ei minulla enää ole, mutta muistan että maissigluteiini nostaa paljon kasviperäisen proteiinin määrää ruoassa. Eli tuosta 31,5 % valkuaista voi eläinperäistä valkuaista olla vaikkapa vain 60 % ja loput kasviperäistä valkuaista. Esimerkiksi Purina Pro Planin kissan ruoassa on eläinperäistä proteiinia vain 59 %, ja se on suoraan sanottuna tosi huono juttu. En ikinä syöttäisi Purinaa kissalleni. Hyvässä kissanruoassa on aina yli 80 % eläinperäistä proteiinia (mainitusta prosentuaalisesta valkuaisainemäärästä). Koirien ruoassa hyvä määrä on ainakin yli 70 % eläinperäistä proteiinia. Joseran ruoassa maissin pilkkominen kahteen osaan incissä voi aiheuttaa myös sen, että todellisuudessa maissia on ruoassa enemmän kuin riisiä tai jopa enemmän kuin siipikarjanlihajauhoa. Mutta veikkaisin että siipikarjanlihajauho pysyy edelleen ykkösenä, koska maissigluteiini on vasta 9. ainesosa. Ja muistaakseni kun laskin Joseran eläin- ja kasviproteiinimäärät, Joserassa oli eläinproteiinia yli 80 % tuosta 31,5 %. 

Ruoka kuitenkin puhuu puolestaan!

Toivon ettei Josera vain tee Almoja, kun Josera on nyt siirtynyt Agrimarkettiin myyntiin eläintarvikekauppojen lisäksi. Almo Naturellehan kävi niin, että kun se siirtyi päivittäistavarakauppoihin, myös ruoka muuttui huonompaan suuntaan. Nyt Almo on poistunut monista eläintarvikeliikkeistä sen takia. 

Zooplussan tilauksessa tuli myös märkäruokaa ja tilasin ensimmäistä kertaa Cosmaa. Ruoka vaikutti koostumukseltaan hyvältä ja Cosmasta oli vielä tarjouskin päällä. Esittelen Cosmat myöhemmin kun olen syöttänyt jokaista laatua kisuille. Lisäksi tilasin Cosman ilmeisesti jääkuivattuja herkkuja, joista Aliisa sekosi täysin. Ne on selvästikin superherkkua! Niistäkin oli joku tosi hyvä 5 kpl tarjous. Miamoria olen syöttänyt ennenkin ja mielestäni se on ihan ok perusmärkäruoka. Miamor on maittava ja hyvän hintainen. Märkäruoista omaan parhaimmistooni kuuluvat mm. Lifecat, Applaws, Thrive ja Felineporta. Ruoissa on hyvä lihapitoisuus ja ainakin Lifecatin, Applawsin ja Thriven liha on aivan samannäköistä kuin ihmisille tarkoitettu liha. Tosi hyvä laatu. 

Tuossa hieman kuvaa Cosman herkuista (huomatkaa Aliisan nenä). Kuvan ottamisen jälkeen Aliisa nappasi osan paloista suuhunsa ja lähti karkuun. Kelmi. 

Säilytän märkäruoat ja herkut omassa vetolaatikossaan, koska normikaapista kissat avaavat ovet ja käyvät hakemassa ruokapusseja ja repivät ne tottakai valkoiselle matolle. Nyt ne ovat turvassa vetolaatikossa. Huomasin juuri, ettei minulla ole mitään oman parhaimmistoni ruokia. Haah. Royalin ruokia riittää vieläkin kun niistä tuli joskus todella hyvä tarjous Mustiin ja Mirriin niin hamstrasin laatikoita. Köyhä opiskelija! No okei teen myös töitä. 

Ostin Tigerinon omenantuoksuista hiekkaa. Ei mitään hajua minkälaista tämä on, olen aikaisemmin käyttänyt Extreme Classicia, Ever Cleania ja Mustin ja Mirrin Compact Carea. Katsotaan katsotaan.

Raekoko vastaa aika hyvin mikrohiekan raekokoa. Nice. 

Aliisa ottaa arskaa keittiön pöydällä. Harmittaa kun Ninni aina on jossain piilossa kun otan kameran esiin. Hmph.

Lähteet: 

Pohjola-Stenroos, S. (s.a). Kissan käyttäytymisestä ja aisteista.

Turunen, S. (2005). Biologia Ihminen. WSOY.

Nopee käynti äiskän luona

Kävin tossa eilen nopeasti äidin luona ja päätin nyt esitellä teille Martan. Äidillä on siis kaksi kissaa, Helmi ja Martta. Helmin olenkin aikaisemmin esitellyt. Martta on ragdoll, jonka äiti hankki samoihin aikoihin kun mulle tuli Aliisa. Itse asiassa Martta on Aliisaa muistaakseni vain viikon vanhempi.

Kun Martta tuli äidin kotiin, Martta oli hieman arka, ei puhunut mitään eikä antanut silittää päätä. Joo, silleen toi arkuus voi tietyllä tavalla kuulua alkuun ja ragdollin luontoon (kun tulee perheeseen, missä jo ennestään kissa). En tiedä miten kasvatuskodissa on toimittu, mutta etenkin tuo paniikki päähän koskiessa oli mielestäni todella outoa. Martta on käynyt eläinlääkärissä ja steriloitukin jo, eikä mitään normaalista poikkeavaa ole löytynyt, mistä inho pään koskettelulle voisi johtua. Mutta onneksi äidin hellässä huomassa nyt vajaata vuotta myöhemmin Martta höpöttää ihan kivasti (vaikka ragdollit eivät vissiin ole kovin puheliaita), on rohkeampi ja antaa silittää päätä. Välillä Martta edelleen aristelee päähän koskettelua, mutta ei enää niin paljoa.

Martta ja Martan lempilelu. Ostin tuon tunneli-pallo härpäkkeen omille kissoille, mutta Martta rakastaa sitä niin paljon, että oli pakko jättää se äidille. Haha.

Puunausta

Alunperin mun piti tehdä vertailupostaus furminaattorista ja karstasta, mutta huomasin että olen lahjoittanut karstani jonnekin parempaan kotiin, joten se nyt jääköön. Voin kuitenkin omasta kokemuksestani sanoa, että en enää ikinä vaihtaisi furminaattoria karstaan - tai toistaiseksi mihinkään muuhunkaan.

Furminator on siis tämän näköinen kapistus. Itse omistan tuon "aidon alkuperäisen", mutta olen kokeillut myös esimerkiksi Dogmanin ja Fooleen versioita furminaattorista ja ne toimivat vähintäänkin yhtä hyvin. Foolee itseasiassa oli mielestäni jopa hieman hellempi kuin tämä Furminatorin oma. Itse pidän Furminatorin omasta mm. tuon karvanpoistyöntövivun takia. Kun meitsi furminoi kissoja, niin toinen käsi on mulla aina varattuna kissan paikallaan pitämiseen ja sen takia on aina niin helppoa vaan painaa tuosta vivusta ja karvat tipahtaa pois. 

Tässä kaikki lisäaseet, joita käytän puunaukseen. Vaikken itse pidä hirveästi ajatuksesta, että kissan turkkiin laitetaan mönjää, jonka kissa lopulta nuolee sisuksiinsa, minusta furminointi on silti kissalle mukavampi prosessi jos kissa ei koko ajan saa sähköiskuja furminaattorista + mönjän ansiosta furminaattoriin tarttuneet irtokarvat irtoavat nopeasti furmiksen metalliosasta (eivät jää sähköisinä kiinni metalliin), niin puunaus on nopeammin ohitsekin. Siksi laitan kissan turkkiin aina aluksi jotakin sähköisyyttä poistavaa tuotetta. En suihkuta tuotetta suoraan pullosta kissaan, koska kissat ei yleensäkään tykkää siitä, vaan suihkutan tuotetta ensin käsiini ja sitten hieron mönjät kissan turkkiin. Olen tykännyt Espreen ja Anjun tuotteista (niin shampoista kuin hoitsikoistakin) ja nyt käytinkin tuota Anjun shining care -suihketta. Jojoba-suihke on ostettu Ninnille, jonka turkki on välillä vähän karhea. Shining care -suihke on myös ihan ykkönen kissanäyttelyissä Aliisalle, antaa ihanan kiillon turkkiin!

Harjoista käytän tuota pehmeäharjaksisista lähinnä suihkeen tasoittamiseen turkille ja muuhun randomiin harjailuun. Kampaa tykkään käyttää näyttelyissä kun turkin pitää olla tiptop. 

Tässä on nyt tämänpäivän (n. 10 minuutin session) saldo, mitä Aliisasta irtosi. Aliisasta ei hirveästi irtoa karvoja, joten tuo on ihan kiitettävä määrä. Ninnistä lähtee yleensä about kaksinkertainen tai kolminkertainen määrä karvaa. Ninniä en ole vielä puunannut, Ninnuska on nykyään niin ovela, että se aistii puunaushetken ja menee jonnekin piiloon. Ninni ei hirveästi tykkää furminoinnista, mutta kyllä Ninni on ihan nätisti sitten kun sen saa kiinni ja istuttaa jalkojen väliin.

Puunauksen jälkeen pitää tottakai aina antaa lapselle vähän herkkua! Jälkimmäinen otos kuvastaa kyllä täydellisesti Aliisan herkkuhetkiä (tänne se nyt heti MYÄRRRÄR!).

Hengailua pihalla

Oltiin tänään Aliisan kanssa jälleen pihalla. Me käydään välillä kiertämässä lenkki, mutta tänään Aliisa mieluummin hengaili tuossa "etupihalla". Aliisa on sen verran aktiivinen kissa, että olen nyt kesällä ilman salliessa käyttänyt Aliisaa usein pihalla ja lenksulla. Ninni ei hirveästi lämpene ulkoilulle, jos Ninni uskaltautuu ulos niin se vaan syö heinää tai ruohoa. 

Nuuh nuuh, joku täällä tuoksuu!

Olen katsellut paljon Jackson Galaxyn "My Cat from Hell" -sarjaa ja se on tooodella hyvä, suosittelen! Itselle mieleenpainuvimpia Galaxyn opetuksia tähän mennessä ovat kissojen jaottelu tree dwellereihin ja bush dwellereihin sekä se, että tree dweller -tyyppiset kissat (pitävät korkeista paikoista) tarvitsevat paljon horisontaalisia tasoja, missä kissa tuntee olonsa itsevarmaksi ja turvalliseksi. Vaikka toisaalta asia tuntuu tosi päivänselvältä, ei sitä omassa huushollissa aina tajua ottaa huomioon. Tämän takia olisi erittäin tärkeää aina aina ja aina omistaa vähintään se korkea kiipeilypuu. 

https://www.youtube.com/watch?v=eNXBQWYd5w4

Itse olen sarjan myötä pohtinut, josko hankkisin olohuoneeseen hyllyjä seinille vain kissojen kiipeilyä varten. Omassa asunnossani on onneksi hyvin ikkunoita ja horisontaalisia tasoja, joissa kissat pääsevät pällistelemään ja kuluttamaan energiaansa. Itse yksinkertaistaisin tasojen tärkeyden näin: ihan niinkuin ihmisilläkin, suoralla tasaisella tiellä juokseminen on ihan eri asia kuin esim. rappusia pitkin juokseminen tai epätasaisessa maastossa juokseminen - ponnistukset, koukistukset yms. kuluttavat enemmän energiaa kuin suoralla tiellä tallaaminen. Näin ollen asunnon erilaiset tasot, joihin kissa voi ponnistaa, juosta, hypätä jne. kuluttavat enemmän energiaa, ergo pitävät kissan iloisena, hyvinvoivana ja aktivoituneena! Tsädääm! Jos tasoja ei ole kissan aktiivisuustasoon nähden tarpeeksi, voi "huonovointisuus" ilmetä erilaisina käytöshäiriöinä, kuten Galaxyn sarjasta voi noteerata. Monet epävarmat kissat saavat korkeista tasoista myös itsevarmuutta, mikä voi auttaa ahdistuksen, stressin, pelon ja turhautumisen aiheuttamiin hyökkäyskohtauksiin. Tätäkin näkyy Galaxyn jaksoissa. 

Raapimis-/kiipeilypuu kannattaa myös sijoittaa paikkaan, mistä näkee mahdollisimman moneen paikkaan asunnossa! Silloin puun tuoma itsevarmuus maksimoituu, kun kissa "hallitsee" mahdollisimman monta tilaa. Esim. omassa asunnossani raapimispuu sijaitsee ulko-oven vieressä eteisessä/keittiössä, mistä näkee vessaan, eteiseen, olohuoneeseen, keittiöön ja hieman makkariinkin. 

Horisontaaliset tasot eri korkeuksissa ja paikoissa siis antavat kissoille itsevarmuutta, kuluttavat energiaa ja tekee kissojen elämästä kaikinpuolin kivempaa.

Kuulumisia

Noniin, vähän aikaa vierähti, mutta nyt päätin taas päivitellä vähän kisujen kuulumisia. Aliisa on nyt yli 10 kk vanha ja lisäksi tyllerö leikattiin kesällä. Aliisa kuuluu nyt siis näyttelyissä aikuisten kastraattien luokkaan! Lisäksi Aliisa on saanut ihan mukavasti painoa, tällä hetkellä mittari näytti 2,7 kg.

Kevään ja kesän aikana kävimme Aliisan kanssa eläilääkärissä muutamaan otteeseen Aliisan kipeän silmän vuoksi. Aliisan silmä meni yhtenä päivänä sameaksi ja silmä oli selvästi kipeä. Vein Aliisan seuraavana päivänä eläinlääkärille Univettiin, mutta silmässä kaikki oli kondiksessa ja sameuskin oli kadonnut - naarmuja ei löytynyt ja silmät olivat kirkkaat. Lääkäri ei osannut sanoa syytä äkilliselle sameutumiselle. 

Silmä muuttui kuitenkin parin viikon jälkeen jälleen oudoksi ja silloin päätin varata ajan Univetin silmäspesialistille, jotta saataisiin kaikki paineet ja muut katsottua kerralla kuntoon. Jälleen kerran "kohtaus" meni ohitse päivässä ja silmä näytti normaalilta kun pääsimme spesialistille. Kaikki tarkastettiin ja kaikki oli kunnossa. Silloin olin aivan ihmeissäni. Lääkäri pohti syitä äkilliselle sameutumiselle ja lopulta sanoi, että esimerkiksi sopimaton ruoka voi muuttaa silmänesteen koostumusta, jolloin silmä voi ärtyä, samentua ja olla kivulias. Sitten oivalsin... RAAKARUOKA. 

Olin alkanut antaa raakaruokaa Aliisalle hieman useammin molemmilla kerroilla, kun silmä alkoi oireilemaan. Lopetin raakaruoan antamisen täysin, jolloin silmän oireilu loppui. Uskoisin, että on kaksi mahdollista syytä siihen, miksi Aliisan silmä alkaa oireilemaan raakaruoasta: annosten lisääminen oli liian nopeaa tai Aliisan elimistö ei "kestä" raakaruokaa (ainakaan täyspäiväisesti). Syitä voi olla muitakin, mutta nämä kaksi keksin ensihätään. Liha, jota olen Aliisalle ja Ninnille antanut on aina ostettu eläintarvikeliikkeestä (Maukas, MUR-KIS), joten en usko lihan laadunkaan olevan syynä silmän oireiluun. Alun perin suunnitelmani oli siirtyä kuivanappula-raakaruoka yhdistelmään (nappuloita aina, raakaruokaa kolme kertaa päivässä), mutta nyt olen palannut takaisin kuivanappula-teollinen märkäruoka yhdistelmään. 

Kuivanappulana nassukat saavat Acanaa sekä Orijenia. Haluan edes nappulan olevan mahdollisimman lihapitoista ja luonnollista (vaikka teollista onkin). Märkäruokana tytöt saavat sitä sun tätä mitä eläintarvikeliikkeestä löytyy.