Aliisan kanssa eläinlääkärissä

Eilen oli pelottava päivä. Tulin kotiin koulusta luennolta about 12 aikoihin ja annoin kissoille ruokaa koulun jälkeen niinkun mulla on tapana. Sitten joskus 13 aikoihin Aliisa alkoi kakomaan ja oksensi ihan pienen tupon karvaa. Tämän jälkeen Aliisa oli istuma-asennossa ja kaatui suoraan selälleen ja meni tajuttomaksi. Aliisa oli tajuttomana alle minuutin, luultavasti vain pari kymmenen sekuntia (tuntui ihan järkyttävän pitkältä ajalta siinä tilanteessa). Pelästyin suunnattomasti, tarkistin heti kurkun, kielen värin ja ienten värin - kurkussa ei näkynyt mitään, kieli oli onneksi vaaleanpunainen (ei sininen), mutta ienten väri oli vaalea. Kun Aliisa tokeni, hän meni kipukyttyrään eteisen matolle ja hengitti hieman vaivalloisesti. Kuulin Aliisan hengityksessä pientä kuplintaa ja rohinaa, jonka perusteella aavistelin, että olisiko keuhkoissa tai hengitysteissä nestettä. Tästä pelästyin vielä enemmän, koska Minttu-kissani kuoli viime vuonna tosiaan HCM:n aiheuttamaan sydämen vajaatoimintaan, ja Mintun hengitys kuulosti samanlaiselta, mutta vain 100 kertaa pahemmalta. Ja Mintun rohina aiheutui juuri nesteestä hengityselimissä. 

Soitin heti Univettiin, mutta en saanut heitä kiinni aluksi lainkaan. Kun soittelin lääkäriin, Aliisa vointi alkoi parantua ja about 10 minuutissa oli kuin mitään ei olisi tapahtunut - Aliisa kävi vessassa, joi ja juoksi pitkin asuntoa. Sain vihdoin Univettiin yhteyden ja halusin aikaisimman ajan, mitä heillä oli tarjota eli klo 15. Kahden aikaan hoitaja soitti minulle Univetista uudestaan ja suositteli, että menisin suoraan sydänlääkärille, niin saataisiin kohtauksen syy kunnolla selvitettyä. Olin samaa mieltä ja aika siirtyi varttia vaille seitsemään. Oli kyllä ihan kamalaa odottaa tuo aika, en pystynyt tekemään oikein mitään ja pelotti ihan hirveästi. 

Lääkärissä Aliisalta tarkistettiin aluksi yleiskunto, sydän, keuhkot ja tunnusteltiin vatsa lävitse - mitään normaalista poikkeavaa ei löytynyt. Sitten Aliisalta otettiin verikokeet, tulehdusarvot ja röntgen keuhkoista. Ja tadaa, Aliisalla oli tulehdusarvot koholla (normaali arvo on 0-10, Aliisalla oli muistaakseni yli 35) ja keuhkoissa oli nestetiivistymää. Diagnoosiksi todettiin susp pneumonia, eli keuhkokuumeen/keuhkotulehduksen epäilys. 

Lääkäri epäili, että Aliisan keuhkotulehdus on bakteerin aiheuttama. Kun kyselin, että mistä Aliisa on voinut saada keuhkokuumeen, lääkäri sanoi että bakteerin aiheuttaman keuhkotulehduksen voi saada vaikkapa kengistä tai toisista kissoista. Eli ei siis yhtään auennut mistä Aliisa on sitten loppujen lopuksi bakteerin saanut, käyttökengät ovat erillisessä eteisessä eikä Aliisa ole tehnyt tuttavuutta muiden kissojen kanssa Ninniä lukuun ottamatta. En tiedä. Ja nyt mua vähän pelottaa, että eikai Aliisan bakteeri tartu Ninniin. Ninni on kyllä onneksi täysin oireeton toistaiseksi, jos jotain oireita alkaa ilmenemään, on varmaan Ninnikin sitten käytettävä lääkärissä.

Saatiin tosiaan tommonen antibiootti, mikä on koostumukseltaan semmoista paksua nestettä. Lääkäri suositteli antamaan Aliisalle vettä tai ruokaa heti lääkkeen antamisen jälkeen, koska tuon antibiootin koostumus on tosiaan semmosta vähän paksua, minkä takia se saattaa jämähtää kurkkuun. Eilinen eka 2,9 ml menikin hukkaan, kun Aliisa rykäsi kurkkuun jääneen mönjän heti lattialle. Tänään laitoin lääkeruiskuun antibiootin lisäksi vettä, minkä ansiosta aine pysyi Aliisan sisällä. Huh. Annos tosiaan oli 2,9 ml/päivä kahden viikon ajan. 

Toivottavasti tämä tästä! Onko kenelläkään teistä kokemusta keuhkokuumeesta tai hengitystietulehduksesta kissalla? 

Leikatakko vaiko ei?

Olen käynyt keskustelua erinäisten henkilöiden kanssa, kannattaako naaraskissaa leikata. Itse olen sitä mieltä, että jos naaraskissalla ei ole tarkoitus tehdä pentuja, tulisi se steriloida. Turun eläinsuojeluyhdistys järjesti avoimet ovet eläinhoitolassaan muutama viikko takaperin, jossa näky oli mielestäni hieman masentava - yhdistyksellä oli huomassaan monia kymmeniä kissoja, kun esimerkiksi koiria oli vain maksimissaan kymmenen. Kysyimme yhdistyksen jäseneltä arviota, kuinka paljon he ottavat vastaan kissoja vuosittain; vastaus oli yli 700 kissaa. Yli 700 kissaa. Oikeesti. Varsinkin maatiaisilla mun on välillä vaikea ymmärtää, miksi naaraita ei leikata, koska jos joku haluaa itselleen aivan ihania maatiaiskissoja, niitä on löytöeläinhoitolat pullollaan. TESY laskuttaa kissasta muistaakseni about 100 euroa, joka saattaa totta kai vaikuttaa isolta summalta, mutta tähän rahaan on yleensä sisältynyt sterilointi ja madotukset. Eli tuo 100 euroa ei lopulta ole juuri raha eikä mikään.

Listaan alle nyt erilaisia seurauksia jos naaraskissa jätetään leikkaamatta:

- Vahinkopennut

- Jatkuvat kiimat, niistä aiheutuva stressi ja luonteen muutokset

- Merkkailu

- Ruokahaluttomuus, karvapeitteen määrän ja laadun heikkeneminen

- Synnytyselinten eri osien tulehdukset, joista vakavin on kohtutulehdus

- Kohtukasvaimet, maitorauhaskasvaimet (riski leikkaamattomilla suurempi)

Lisäksi kissojen parittelun luonne voi kissoilla olla hieman aggressiivinen, minkä takia naaras yleensä sietää kiimassa koviakin otteita (tämä on tietenkin yksilöllistä, kaikilla kissoilla on omat vivahteensa kiimassa). Niskaan tartuttaessa kiimainen kissa monesti ajattelee, että astuminen tapahtuu nyt. Tämän vuoksi kiimassa oleva kissa voi olla alttiimpi vaikkapa muiden kotieläinten riepottamiselle - kissa ei kiimassa yleensä puolusta itseään samalla tavoin kuin normaalitilassa. Esimerkiksi koiran kovat otteet voivat olla kiimaiselle kissalle jopa vaaraksi - napsahdus niskassa riittää vakavaan vammautumiseen tai jopa kuolemaan. Totta kai tätä voi tapahtua myös ilman kiimaa.

Mitä uhkia naaraskissan sterilisaatiossa on?

- Nukutuksen riskit

- Leikkauskomplikaatiot

- Leikkaushaavan tulehtuminen tai repeäminen

- Leikkauksesta aiheutuva kipu

- Ruokahalun kasvaminen (+ energiantarve yleensä pienenee) ja siitä seuraava mahdollinen lihominen

Steriloinnissakin on riskinsä, ja ne tulee myös ehdottomasti käydä lävitse omassa mielessä eikä heittää kissaa suoraan leikkuulaudalle. Sterilointi on nykyään onneksi todella rutiininomaista, minkä vuoksi leikkauksen riskit ovat pienet. Yleensä jos jokin sterilisaatioleikkauksessa menee pieleen, voi eläinlääkärin ammattitaitoa alkaa hieman kyseenalaistamaan (leikkaus on suoritettava ehdottomasti kunnollisen eläinlääkärin toimesta) tai leikkauksessa kissan fysiologiasta voidaan löytää joitakin poikkeavuuksia (vaikkapa jokin tiedostamaton sairaus), mitkä ovat vaikuttaneet leikkausoperaatioon. Nämä vain esimerkkeinä. 

Leikkauksesta aiheutuva kipu voidaan poistaa helposti kipulääkkeillä. Joillakin kissojen kipulääkekin kemikaalina on ehdoton no no, mutta itse en näe hetkellisessä kipulääkityksessä suurta ongelmaa. Leikkaushaavan tulehtuminen on ehkäistävissä säännöllisellä (mutta ei liiallisella) puhdistuksella, aivan kuten ihmisilläkin. Joillakin kissoilla voi tietenkin haava tulehtua puhdistuksesta huolimatta, esimerkiksi alentuneen vastustuskyvyn tai elinympäristön vuoksi. Tulehdus on kuitenkin harvoin fataali, jos kissaa seurataan leikkauksen jälkeen kuten kuuluukin. Myös lihominen leikatulla naaraskissalla on ehkäistävissä esimerkiksi vähemmän rasvaa sisältävällä ruoalla tai säännöstelemällä ruokintaa. Steriloiduille kissoille löytyy lähes jokaiselta ruokamerkiltä oma kuivaruoka. 

Kaiken kaikkiaan oma yhteenvetoni tästä asiasta on, että steriloidulla naaraskissalla kaikki sterilisoinnin riskit ovat pitkälti ehkäistävissä tai ne ovat jollakin tavalla riippuvaisia ihmisen toiminnasta - niitä on helpompi hallita. Leikkauksesta aiheutuvat riskit ovat myös harvemmin kuolemaan johtavia, toisin kuin leikkaamattomuudesta aiheutuvat riskit. Leikkamattoman naaraskissan vaaroina ovat tosiaan kasvaimet sekä erinäiset tulehdukset synnytyselinten alueella, joista vakavin on märkäkohtu. Lisäksi kiimasta aiheutuva mahdollinen stressi voi heikentää vastustuskykyä, jolloin vakavien sairauksien ilmaantumisen riski kasvaa. Kasvaimet ja märkäkohtu ovat hengenvaarallisia ja mahdollisesti hyvin kivuliaita kissalle. Nämä taudit ovat yleensä salakavalia ja tauti huomataan usein liian myöhään. Synnytyselinten kasvaimet ja märkäkohtu ovat myös hyvin vaikeita ehkäistä muuten kuin steriloimalla kissa. Ainut lohtu on, etteivät kasvaimet ja synnytyselinten tulehdukset ole onneksi välttämättä varma seuraus, vain mahdollinen seuraus. 

Kun itse kuitenkin summaan tästä asioita yhteen: kissalla voi siis parhaimmillaan olla vain 3-4 päivän tauko kiimojen välissä (esimerkkinä äidin ragdoll, Martta). Miettikää sitä sterssin määrää, hormonien määrää, lisääntymiselinten jatkuvaa aktivoitumista mitä kissa kokee jatkuvassa kiimassa. Kun oikeesti ajatellaan tätä, itse näen aika todennäköisenä jonkin synnytyselinten sairauden ilmenemisen viimestään 10 vuoden iässä. Saanenko antaa myös epävirallisen ja hölmön esimerkin; jos vaikkapa ihmisellä ranne on jatkuvassa rasituksessa, yleensä siihen tulee ajan myötä jokin rasitusvamma tai jännetuppitulehdus. Hieman tällä tavoin näen itse kissan jatkuvan kiimailun - kun se on jatkuvaa ja elimistöä rasittavaa, siitä yleensä aiheutuu jotain inhaa. Luonnossahan kissa lisääntyisi äärimmäisen tehokkaasti ja kiiman aiheuttama rasitus lakkaa tiineyden astuttua kehiin.

Mainittakoon tässä myös nyt se, että minun tyttöni ovat leikattuja, hyvin leikkauksesta selvinneitä ja normaalipainoisia. Itse en halua elää pelossa, että menetän kissani synnytyselinsairauteen, joka on ehkäistävissä rutiinileikkauksella. Meikä on sen verran selfpessimisti, että oletan kaiken pahimman tapahtuvan juuri minulle, joten olen aika varma, että jos olisin jättänyt tämän kohtalon huomaan, molemmat kissat sairastuisivat jossain vaiheessa.

Heittäkää omia mielipiteitä ja vasta-argumentteja kehiin! 

Lähteet: Kaukolampi, M. (2005). Kissan kiima-aika koettelee kärsivällisyyttä. Kissaposti.

Heikkilä, K. (2013). Kissojen lisääntymisen erityispiirteet, kirjallisuuskatsaus. Helsingin eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsinki.

Terhonen, H-L., Rantala, M. & Laitinen, O. (2003). Koirien ja kissojen leikkaushaavainfektiot - ennaltaehkäisy ja hoito. Suomen eläinlääkärilehti.

Zooplus vs. kotimaiset liikkeet

Heissan! Pahoittelen hiljaisuutta, on ollut niin paljon kouluhommia, etten ole ehtinyt päivitellä kuulumisia.

Halusin puhua vähän tuosta Zooplussan eläintarvikkeiden nettikaupasta. Itsekin olen Zooplussasta ruokaa ja tavaroita tilannut, itse asiassa tilasin juuri pari viikkoa takaperin ison läjän Applawsin kuivaruokaa ja Cosman märkäruokaa. Otin Zooplussan puheeksi erään kaveripiirini kanssa, joista yksi henkilö pyörittää eläintarvikeliikettä. He alkoivat ihmettelemään, että miten olen hairahtanut Zooplussaan kotimaisten liikkeiden sijaan. Ihmettelin, että mitenkäs niin?

Zooplushan on saksalainen nettikauppa, jonka tuotteet tulevat heidän keskusvarastoltaan Saksasta. Kun ostamme Zooplussasta tuotteita, tyrkkäämme rahat kotosuomesta Saksanmaalle. Ystäväni ihmettelivät miksi en tue Suomen taloutta ja yksityisyrittäjiä, joilla tuotto on muutenkin ollut viime vuosina laskusuhdanteinen. Havahduin, etten ollut heti edes tajunnut asiaa, vaan olen aina pikemminkin keskittynyt vain eri ruokamerkkeihin ja niiden taustoihin. Lisäksi Zooplussan halvat hinnat ja oma pennittömyys ovat vaikuttaneet suuresti omaan hairahtamiseeni. Olen myös ajatellut, että eikö se ole parempi tilata tuote suoraa Saksasta ilman välikäsiä. Mutta totuushan on se, että juuri välikädet ovat ne, jotka työllistävät Suomessakin.

Nyt kun pysähdyin ajattelemaan Zooplussaa ihan ajan kanssa, mielestäni myös halvat hinnat haisevat hieman. On totta, että monet monet kulut (kuljetukset, varastoinnit) laskevat kun välikädet vähenevät ja Zooplussalla ei tietääkseni ole myymälöitäkään, jotka söisivät rahaa. Saksa on muutenkin yksi Euroopan johtavista talousmaista, minkä vuoksi työtehokkuus on varmasti kova. Mutta minusta on kuitenkin mielenkiintoista, että Zooplussalta kuluttajat voivat saada tuotteita halvemmalla, kuin mitä suomalaiset yritykset saavat sisäänostohintaan. Lisäksi olen kuullut, että esimerkiksi Royal Canin on yrittänyt vetää tuotteitaan Zooplussalta pois. Syytä tähän en tiedä.

Kun puhutaan ihan minkä tahansa tuotteiden todella halvoista hinnoista, on aina syytä pohtia kriittisesti, onko tässä nyt kaikki kunnossa. Yleensä on valitettavasti niin, että halvat hinnat ovat tulosta jonkun tuotannon tekijän laiminlyönnistä: työntekijöiden, ekologisuuden, turvallisuuden, eettisyyden, laadun, varastoinnin, tuotannon ja niin edelleen. Zooplussan tilanteesta en tietenkään tiedä, tämä on vain yleistä yhteenvetoa.

Mitäpä minä aion nyt tehdä? Olen päättänyt, että ensisijaisesti pyrin tukemaan suomalaisia eläintarvikeliikeyrittäjiä. Mutta koska välillä raha on tiukilla, niin annan itselleni anteeksi, jos hairahdan tilaamaan tavaraa Saksasta. Pyrin kuitenkin välttämään tätä. Harmittaa vaan kun tilasin Zooplussalta kissan jätöksille tarkoitetun roska-astian, johon saa täyttöpusseja Zooplussalta. En ole vielä löytänyt niitä muualta. Byy.

Asiasta kolmanteen, tein tosiaan semmoisen homman, että ostin 15 kg Applawsin Chicken Adult kissan kuivaruokaa ja yli 100 purkkia Cosman purkkiruokaa. Ninnin vatsa on ollut Aliisan tulosta saakka (eli yli vuoden) vähän väliä löysällä ja välillä parempi ja sitten taas huonompi. Ninni on madotettu ja tsekattu, lisäksi olen soittanut muutamaan otteeseen eläinlääkäreille, joiden mukaan asiaa pitää katsoa uudelleen sen jälkeen kun penturuoan syöttäminen Aliisalle lopetetaan. Lääkärit eivät huolestuneet sen enempää, koska Ninnin yleiskunto on super ja uloste ei ole kuitenkaan mitään ripulia. 

Epäilen, että Mintun kuolemasta ja Aliisan tulosta Ninnille aiheutunut stressi on laukaissut Ninnille jonkilaisen ruokaherkkyyden. Aluksi tosiaankin ajattelin että rasvainen ja ravinteikas penturuoka oli liikaa Ninnin aikuisvatsalle. Vatsa kuitenkin pysyi samana Aliisan pentuajan loputtuakin. Nyt siis olen ajatellut, ettei Ninnille sovi ruoka, jossa on viljaa tai muuta ylimääräistä hötöntöttöä. Ostin siis Applawsia, joka on mielestäni laadukas ja ennen kaikkea viljaton ruoka, minkä lisäksi ruoka oli Zooplussalla tarjouksessa. Aijai, että sain tästä satikutia myöhemmin.

Aloin syöttämään kisuille pelkästään Applawsin kuivanappulaa sekä tottakai myös aiemmin käyttämiäni Cosman, Felineportan ja Canaganin märkäruokia. Viikon päästä Applawsin aloituksesta heräsin aamulla kuuden aikaan Aliisan hervottomaan puuskutukseen, luulin aluksi että Aliisa oli nielaissut nappulan purematta ja se oli takertunut kurkkuun. Mitään en kurkussa nähnyt ja puuskutus loppui alle minuutissa. Seuraavana aamuna sama toistui, mutta puuskutuksen lisäksi Aliisalta valui silmistä kyyneleitä ja kuolaa suusta. Siinä vaiheessa olin paniikissa ja valmis tarttumaan Aliisan takakintuista kiinni, jos kurkkuun on nyt todellakin tarttunut jotakin. Kohtaus meni taas ohitse eikä kurkussa näkynyt yhtikäs mitään. Tässä vaiheessa soitin monen monelle henkilölle: eläinlääkäriin, kasvattajalle, kissakavereille. Lopulta päädyttiin toteamaan, että Applawsin ruoka voi olla tähän syynä ja päätin aloittaa kohtauksen selvittämisen vaihtamalla ensiksi ruoan takaisin Acanaan. Noh, tässä nyt pari päivää myöhemmin voin todeta, että luultavasti se oli tuo Applaws mikä nämä kohtaukset aiheutti. Nyt Aliisa on normaali ja huomasin, että Applawsin aikana Aliisa ei tullut öisin viereeni nukkumaankaan (nyt taas tulee).

Sitten kun herkesin siirtää huomioni Aliisasta taas muualle, tajusin että voi p*rkele, mulla on tuota Applawsia 15 kg. Hieno homma Anniina. Sain onneksi myytyä ruoan kissakaverilleni, huh (tosin puoleen hintaan). Eli elkää ostako hei ruokaa 15 kiloo jos ette oo koittanu! :D

Nyt Acanan kanssa tilanne on kaikin puolin hyvä. Aliisa voi hyvin ja Ninnin vatsakin on alkanut kovettua! Katsotaan about kuukauden päästä tuota Ninnin vatsaa uudestaan, josko silloin laatikosta löytyy jo kunnon kissan pötkäleitä.

Ps. Aliisa ei halunnut katsoa kameraan tänään...