torstai 24. joulukuuta 2015

Superihanaa joulua!




Ninnikin toivottaa rentouttavaa joulua! Muistakaa relata!

lauantai 19. joulukuuta 2015

Blogin tarina

Saimme haasteen Viiksikarvan varassa -blogilta kertoa oman blogimme syntytarinan. Pahoittelut superduperhyper myöhäisestä haasteen vastaanottamisesta! Olen pitänyt blogilomaa nyt muutaman kuukauden opiskelukiireiden ja työkiireiden (ja sairasloman) vuoksi. Päätin etten stressaa mistään ylimääräisestä, vaan yritän kynsin hampain saada opintoja kasaan. Nyt on onneksi koittanut loma ja taas ehtii ajatella muitakin juttuja. No mutta nyt haasteen kimppuun!

Mistä siis kaikki alkoi?
Ennen kuin aloin kirjoittamaan blogia, pohdin pitkään, minkälaista blogia alkaisin kirjoittamaan. Lemmikkiblogi ei siis ollut mikään itsestäänselvyys, vaan aluksi kokeilin salaa lifestyle-tyyppistä ratkaisua, missä kirjoittelin omia filosofioitani asioista. Tämä idea ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen samalla tavoin kuin lemmikkiblogi-idea.


Purrmurr-blogin alkuidea oli, ja on edelleenkin, ennen kaikkea kissoihin liittyvien kokemusten ja opitun tiedon kokoaminen yhteen paikkaan - ja sitä kautta myös tiedon edelleen välittäminen. Samalla toivon suuresti, että jakamani kokemukset ja tiedot kissoihin liittyen saavat aikaan debatointia aiheesta sekä näin jalostavat tietoa eteenpäin (jota monet ihanan ihanat kissaihmiset ovatkin toteuttaneet). Itse olen ahkera googlettaja ja selailija, ja arvostan suuresti kun ihmiset kertovat omia kokemuksiaan ja haalittua tietoaan eteenpäin muille kissaihmisille. Halusin tavallaan pistää tämän hyvän kiertämään ja jakaa myös omat ojanpohjani ja sateenkaaripolkuni muille, jotta muut kissailijat voisivat saada tietoa (ja myös vertaistukea) näistä asioista. Haluan painottaa, että virheiden tekeminen on yksi tärkeä vaihe tiedon kehittämisessä. Jakamalla omia virheitään voi samalla auttaa muita ennalta ehkäisemään näiden virheiden uudelleen toistumista.


Purrmurr-blogin nimi jatkaa tätä samaa filosofiaa - perusideana on puhua asioista, jotka saavat rakkaat pikkutiikerimme kehräämään (purr) tai voimaan huonosti (murr). Se on ollut tämän blogin ydin. Tässäkin haluan painottaa sitä, mikä minulla tulee monesti vastaan lemmikkiaiheisissa keskusteluissa - on monen monia tapoja ja tyylejä huolehtia kissoista niin, että kissat ovat hyvinvoivia. Ei ole vain yhtä oikeaa rautaisin piikkiaidoin kehystettyä kehräyksentietä, vaan teitä on monia, jotka haarautuvat edelleen monenlaisiksi poluiksi. Kissat ovat aina yksilöitä, niin kuin kaikki muukin olevainen. Tiettyjä pääteitä voidaan rakentaa, joihin kissojen hyvinvointiin liittyvät ideologiat pohjautuvat, mutta erilaisia vivahteita on lukemattomia. Niin kauan kuin kissojen hyvinvointi on fokuksessa, on homma hanskassa.


Kun rupesin selailemaan ja seurailemaan erilaisia kissablogeja, nautin kovasti blogien rennoista ja arkipäiväisistä jutuista ja päätin, että MÄÄKIN MÄÄKIN MÄÄKIN! Kissanpentujen tavoin käytin siis mallioppimista hyväkseni, ja rupesin raapustelemaan ihan arkipäiväisistä jutuista, joilla ei ole mitään sen suurempaa sanomaa, pohdintaa tai tieteellistä arvoa. Ja se on ollut kivaa! Olisi se ollut vähän kuivaa hommaa kirjoitella vain tietopläjäyksiä - sehän olisi kuin näkkärin nakertaminen ilman voita.


JOTEN, tuloksena on tämä hiirenhajuinen blogi, missä seurataan kissalauman ja huolenpitäjän (meitsi) aikaansaannoksia niin arkipäiväisessä kuin akateemisemmassakin mielessä. THADAA!


Koska olen näin onnettoman myöhässä liikkeellä tämän haasteen kanssa, oletan että monet ovat tämän haasteen jo suorittaneet. Ne kissailijat, jotka eivät ole, saavat sen suoritettavakseen! Niin, JUURI SINÄ SIELLÄ! Kipin kapin tekemään.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi. 

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kissat Suomen kaupungeissa: tulokset

Tein siis viime keväänä pienimuotoisen tutkimuksen kissojen kaupunkiin sijoittumisen vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhkista nimenomaan Suomen kaupungeissa. Tutkimuksessa käytin aineiston keräämismenetelmänä asiantuntijahaastatteluja ja analyysimenetelmänä juurikin SWOT-analyysiä. Tutkimuksessa analysoitiin haastattelujen lisäksi myös aiheeseen liittyviä ulkomaisia tutkimuksia, sillä tieteen saralla tämä aihe on kuitenkin vielä aika tuntematon. Tutkimuksen haastattelujen asiantuntijoiksi valikoitui Kissaliiton ihmisiä, eläintarvikeliikkeen omistaja sekä ekologian ja ympäristönsuojelun dosentti. Haastateltavia oli yhteensä vain neljä, koska ohjaajat rajasivat sen maksimiksi. Hyvä niin, sillä aineiston paljouden vuoksi jouduin karsimaan työstä pois jo toisen SWOT-analyysin, joka olisi käsitellyt eri tyyppisten kissojen aiheuttamia vaikutuksia Suomen kaupungeissa.

Tämän SWOT-analyysin pohjana on siis se, kuinka hyvin kissojen lajityypilliset perustarpeet ja lajityypillinen käyttäytyminen toteutuvat Suomen kaupunkiympäristössä - vai toteutuvatko ne ollenkaan. Kissat on lajiteltu kahteen alakategoriaan: ulkokissoihin ja villiintyneisiin ulkokissoihin sekä sisäkissoihin ja ulkoilutettaviin sisäkissoihin. Alunperin nämä kaikki tyypit olivat erillään, mutta lukuisten samankaltaisuuksien vuoksi yhdistin ne kahdeksi kategoriaksi - muuten olisin toistellut samoja asioita uudelleen ja uudelleen.


Tässä on nyt koko tutkimuksen tulokset tiivistettynä yhteen taulukkoon. Aloitetaan ulkokissoista ja villiintyneistä ulkokissoista.

Ulkokissat ja villiintyneet ulkokissat

"Ulkokissoja ja villiintyneitä ulkokissoja leimaa siis valvomaton ja mahdollisesti hyvinkin pitkä ulkonaoloaika sekä tietyn asteinen riippumattomuus omistajasta. Ulkokissojen ja villiintyneiden ulkokissojen sisäisiin vahvuuksiin ja heikkouksiin kuuluvat nykyhetkessä olemassa olevat kissojen omat ominaisuudet, mahdollinen omistaja sekä luonnollinen välitön elinalue ja sen ominaisuudet. Ulkoisia mahdollisuuksia ja uhkia taas ovat sisäisten ominaisuuksien ulkopuolelta tulevat tai ulkopuolella olevat tekijät, jotka voivat ilmetä nykyhetken ulkopuolella eli tulevaisuudessa. Sisäiset tekijät ovat siis alueellisesti että ajallisesti tietyn skaalan sisäpuolella, kun taas ulkoiset tekijät ovat tämän skaalan ulkopuolella."

Vahvuudet

"Ulkokissojen ja villiintyneiden ulkokissojen suurimpia vahvuuksia kaupunkialueella on niiden lajityypillisten perustarpeiden täyttyminen luontaisen lajityypillisen käyttäytymisen avulla - - kuten esimerkiksi merkkailemaan, saalistamaan, lisääntymään, tapaamaan muita lajikumppaneitaan sekä elämään kooltaan optimaalisella reviirillä."

Heikkoudet

"Ulkokissoilla ja villiintyneillä ulkokissoilla tiettyjen lajityypillisten perustarpeiden tyydyttyminen on epävarmempaa kuin esimerkiksi pääasiallisesti sisällä oleilevalla kissoilla. Liharavinnon, veden, lämmön ja suojan turvaaminen ulkona oleilevilla kissoilla on epävarmempaa: ravintoa ja vettä ei ole aina saatavilla, lämpötila voi laskea hyvinkin alhaiseksi ja pedoilta, huonolta säältä tai kylmyydeltä suojaavaa tilaa ei aina kaupungista löydy."

"Kaikkien haastateltujen mielestä kissat eivät kuulu Suomen luontoon etenkään ilmastollisten syiden vuoksi. Kissan uskotaan olevan alkujaan kotoisin Afrikan lämpimiltä alueilta, missä kissa pärjää luontaisesti. - - Kissoilla ei ole fyysisiä valmiuksia pärjätä Suomen kylmässä ilmastossa - - etenkin villiintyneillä kissoilla ainoa mahdollisuus selvitä kylmästä talvesta, on loisia ihmisrakennusten nurkissa."

"Ulkokissojen ja villiintyneiden ulkokissojen leikkaamattomuus voi johtaa kissapopulaatioiden hallitsemattomaan kasvuun kaupungeissa, mikä taas vaikuttaa pahimmillaan koko kaupungin ekosysteemin tasapainoon. Kissapopulaatioiden kasvulla on kaksi kääntöpuolta: toisaalta kasvu vähentää kissoille ominaisten saaliseläinten määrää ja näin huonontaa perustarpeiden täyttymistä, mutta toisaalta kissapopulaatioiden kasvu voi syrjäyttää muita kilpailevia petoja ja näin tuoda hetkellisesti lisää saaliseläimiä kissojen käyttöön. Kissojen määrän lisääntyminen voi aiheuttaa myös kiivaita reviirikiistoja kissojen välillä, etenkin kun kaupunkiympäristössä viheralueita ja kissojen luonnollisia saaliseläimiä ylläpitäviä alueita on muutenkin vähän."

"Ulkokissojen ja villiintyneiden ulkokissojen kannalta olennaisimpia luonnonympäristön heikkoustekijöitä atmosfäärin, hydrosfäärin ja biosfäärin muutoksiin liittyen ovat kaupunkien erilaiset saastemuodot sekä elävän luonnon ja elinalueen pirstoutuminen. Erilaisilla saastemuodoilla tarkoitetaan muun muassa ilmansaasteita, vesistöjen saastumista, valosaastetta ja melusaastetta. Nämä urbaanin ekosysteemin muutokset vaikuttavat etenkin ulkokissoihin ja villiintyneisiin ulkokissoihin, mutta vaikutusta sisäkissoihin tai ulkoilutettaviin sisäkissoihin ei voida vielä tässä vaiheessa kiistää tutkimuksen puutteen vuoksi."

"Ilmansaasteet ja vesistöjen saasteet voivat vaikuttaa muun muassa kissan terveyteen ja lisääntymiskykyyn, jos kissa altistuu saasteille ulkoillessaan tai kissa saa haitallisia kemikaaleja ravinnosta. Valosaaste, etenkin yöllä nähtävä kaupungin valon kajo, voi vaikuttaa suoraan kissan saalistuskäyttäytymiseen tai epäsuorasti saaliseläinten esiintyvyyteen kaupunkialueella. - - Melusaaste on toinen, mikä häiritsee etenkin kissan saalistusrituaalia: kissa käyttää saalistuksessa apunaan erinomaista kuuloaistia, jota häiritsee ihmisen aiheuttama meteli etenkin vilkkaasti asutetussa ja liikennöidyssä kaupunginosassa. - - Elävän luonnon ja kissan elinalueen pirstoutuminen kaupungeissa voi vähentää kissalle ominaisia saaliseläimiä ja homogenisoida lajistoa, jolloin ravinnon määrä ja monipuolisuus heikkenee. Luontaista ravintoa tarjoavan elinalueen pirstoutuminen lisää myös tarvetta liikenneväylien ylityksille ulkokissoilla ja villiintyneillä ulkokissoilla, mikä koituu usein kissan kuolemaksi."

Mahdollisuudet

Haastatteluissa ei tullut esille muistaakseni yhtäkään mahdollisuutta, minkä kaupunkiympäristö voisi tarjota ulkokissoille ja villiintyneille ulkokissoille.

"Syinä ulkokissojen ja villiintyneiden ulkokissojen mahdollisuuksien puutteelle kaupungeissa ovat alati kasvava väkimäärä, infrastruktuuri ja liikenne sekä Suomen luontainen kylmä ilmasto, jotka uhkaavat ulkokissojen ja villiintyneiden ulkokissojen mahdollisuuksia liikkua ulkona kaupungissa."

Uhkat

"Suomen kaupungeissa tavattavia kissan kannalta merkittäviä petoeläimiä ovat supikoira, kettu ja ilves. Nämä eläimet vaikuttavat kaupungissa liikkuviin ulkokissoihin ja villiintyneisiin ulkokissoihin joko suoraan saalistamalla kissoja tai epäsuoraan kilpailemalla samasta ravinnosta, jolloin kissapopulaatioiden määrä ja koko voivat pienentyä."

"Ulkokissojen ja villiintyneiden ulkokissojen ehdottomasti nimetyin uhka Suomen kaupungeissa on liikenne. Liikenne vähentää merkittävästi ulkokissojen ja villiintyneiden ulkokissojen hyvinvointia, perustarpeiden tyydyttymistä ja lajityypillisen käyttäytymisen mahdollisuutta suoraan tappamalla tai vahingoittamalla kissaa kolarissa auton kanssa ja häiritsemällä tai estämällä kissojen vapaata liikkumista. Liikenne voi vaikuttaa ulkokissojen ja villiintyneiden ulkokissojen hyvinvointiin myös epäsuoraan esimerkiksi saasteiden muodossa, katkaisemalla elinalueita tai muuttamalla eliöyhteisön/eliöyhteisöjen välisiä vuorovaikutussuhteita. Kissojen lisäksi liikenne tappaa myös kissojen saaliita, mikä vaikuttaa kissojen perustarpeiden tyydyttymiseen negatiivisesti vähentämällä saaliin määrää."

"Viranomaiset taas uhkaavat ulkokissoja ja villiintyneitä ulkokissoja lainsäädännön varjolla muun muassa lopettamalla kaupungeissa vapaana kulkevia kissoja. Esimerkiksi Turun kaupungissa ilman valvontaa ulkona kulkeva kissa luokitellaan villiksi ja lopetetaan, jos sillä ei ole kaulapantaa, mikrosirua tai muuta tunnistusmerkintää."

Tässä on nyt hieman avattu tärkeimpiä vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia, jotka kohdistuvat ulkokissoihin ja villiintyneisiin ulkokissoihin Suomen kaupungeissa.

Sisäkissat ja ulkoilutettavat sisäkissat

"Sisäkissojen ja ulkoilutettavien sisäkissojen lajityypillisten perustarpeiden tyydyttäminen ja lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen ovat lähes täysin riippuvaista kissan omistajasta. Tämän tyyppiset kissat elävät siis joko täydellisessä eristyksessä sisätiloissa ilman ulkoilumahdollisuutta tai sisäkissoilla on jollain tavalla valvottu tai rajattu ulkoilumahdollisuus esimerkiksi talutushihnassa tai aidatussa ulkotarhassa. Kissat kuitenkin elävät ja oleilevat pääasiallisen osan elämästään ihmisasunnossa sisätiloissa. Tällaisilla kissoilla niiden omat nykyhetkessä olemassa olevat ominaisuudet, omistaja ja asuintila kuuluvat sisäisiin tekijöihin, kun taas kaikki alueellisesti ja ajallisesti muuta kautta tulevat vaikuttimet ovat ulkoisia tekijöitä. Ulkoilutettavilla sisäkissoilla sisäisiin tekijöihin kuuluvat myös ympäristö, missä kissaa ulkoilutetaan."

Vahvuudet

"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla perustarpeet on turvattu ja lajityypillinen käyttäytyminen on mahdollistettu ihmislähtöisin keinoin. Pääasiallisesti sisällä elävillä lemmikkikissoilla on teoriassa taattu liharavinto, vesi, lämpö, suoja, puhtaus ja mahdollisesti myös liikunta – näiden kaikkien tarpeiden tyydyttäminen on tosin täysin kissanomistajasta kiinni. - - Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistaminen on myös omistajan kontolla, samoin kuin perustarpeiden tyydyttäminenkin."

"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla myös ravinto on yleensä laadultaan parempaa kuin ulkona elävillä kissoilla, jotka nauttivat luonnossa jopa pitkälle mädäntyneitä raatoja aivan rutiininomaisesti. Omistajien tarjoamassa ravinnossa on myös paljon erilaisia ainesosa- koko- ja koostumusvaihtoehtoja, jolloin kissalle on mahdollista tarjota myös monipuolisempaa ravintoa, kuin mitä se luonnossa itse metsästäisi."

"Pitkälle jalostetuilla kissoilla vahvuustekijänä voi olla jo kymmeniä sukupolvia kestänyt sisäkissan rooli, jolloin sisäkissat ja ulkoilutettavat sisäkissat ovat tottuneet ihmisasuntojen tarjoamaan pienempään reviiriin ja ovat luonteeltaan sopeutuvampia sisätiloissa elämiseen lemmikin roolissa. Jalostuksella on saatu aikaan kissoja, joiden lajityypillisen tilan tarvetta on muokattu vähemmän vaativaksi – tässä tapauksessa kooltaan pienemmäksi. Tällä on tietyllä tapaa parannettu kissan lajityypillisen tilan tarpeen tyydyttymistä: ihmisasunnoissa ei välttämättä ole mahdollisuutta tarjota kissoille alkuperäistä optimaalista reviiriä, joten reviirien kasvattamisen si-jaan on muutettu itse tilan tarvetta, jolloin kissa ei välttämättä enää vaadi kooltaan lajityypillistä tilaansa."

"Kissan omistajan olemassaolo ja kissan riippuvuus omistajasta voivat olla siis sisäkissan ja ulkoilutettavan sisäkissan kannalta merkittäviäkin vahvuustekijöitä, jos kissan omistaja näkee vaivan tarpeiden tyydyttämiseen ja lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamiseen. Omistajan merkitys kasvaa myös, kun tarkastellaan sairaita tai muuten erityishuolenpitoa vaativia sisäkissoja ja ulkoilutettavia sisäkissoja – siis kissoja, jotka vapaana luonnossa luultavimmin menehtyisivät luonnonvalinnan seurauksena. - - Valvonnan alla olevat sisäkissat ja ulkoilutettavat sisäkissat saavat ihmiseltä apua ja lievitystä kärsimykseen sekä tarvittaessa myös avustuksen kivuttomaan kuolemaan – tätä mahdollisuutta valvontaa vailla olevilla kissoilla ei välttämättä ole."

Heikkoudet

"Omistajasta riippuvaisuus tarkoittaa myös sitä, että sisäkissat ja ulkoilutettavat sisäkissat ovat alttiita omistajan mahdollisille virhearvioille, väärinymmärryksille ja tiedostetuille tai tiedostamattomille laiminlyönneille. Omistaja on avainasemassa siinä, tyydyttyvätkö kyseisten kissojen lajityypilliset perustarpeet ja onko lajityypillinen käyttäytyminen mahdollistettu."

"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla myös ravinto voi olla sekä vahvuus että heikkous. Tämän tyyppisten kissojen ravinto on pääasiallisesti omistajan tarjoamaa ja nykyään hyvin pitkälti teollisesti valmistettua ravintoa. Tällaisen teollisen ravinnon proteiinin lähteet eivät kuitenkaan välttämättä vastaa niitä lähteitä, mitä kissa luontaisesti syö ulkona vapaana – jyrsijöitä, pikkulintuja tai vaikkapa pieniä liskoja. Sen sijaan kissalle tarjolla olevia proteiinin lähteitä ovat kasvipohjaiset proteiinit, mitkä eivät ole alkuunkaan sopivia kissan lihansyöjän elimistölle, sekä eläinperäisistä proteiineista muun muassa sika, nauta, lammas, ankka ja kana. Vääränlainen ravinto voi aiheuttaa sisäkissoille ja ulkoilutettaville sisäkissoille muun muassa erilaisia ruoansulatusongelmia, ruoka-aineherkkyyksiä ja jopa sairauksia pitkän altistumisen seurauksena."

Tässä välissä on pakko kiinnittää huomio tuonne "ankka ja kana" -kohtaan. Mietin hetken, miksi ankka ja kana oli nimetty ei-optimaaliseksi proteiinin lähteeksi, mutta uskoisin, että syynä on linnun koko (ja ehkäpä kanan kohdalla kato luonnosta). Kyseessä ei ole pikkulintu. Saalistaisiko kissa onnistuneesti ankkoja tai kanoja luonnontilaisena? Hmm. Voisi se olla kyllä mahdollista.

"Sisäkissojen ja ulkoilutettavien sisäkissojen toinen heikkous koskee kissojen elintilaa dominoivaa keinotekoisuutta: betonikuutiossa asuvilla kissoilla perustarpeiden ja lajityypillisen käyttäytymisen tyydyttäminen ei aina ole mahdollista tai se on mahdollista hyvin pitkälti vain keinotekoisesti. Ihmisasunto ei ole sisältä viidakko, metsä tai aridi alue, vaan se on pääasiallisesti tehty ihmiselle mukavaksi – kissalle on erikseen tarjottava muun muassa keinotekoinen raapimis- ja kiipeilypuu, erilaisia vertikaalisia tasoja ja ruoka tarjoillaan yleensä lautaselta. Luonnossa vapaana kulkeva kissa kiipeilisi luonnon omissa puissa, nauttisi maaston vaihtelevasta korkokuvasta ja saalistaisi itse liikkuvan ravintonsa. Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla tällainen luonnollinen tarpeiden tyydyttäminen ja lajityypillinen käyttäytyminen ei välttämättä ole mahdollista ihmisasumuksessa, joka ei ole alkuunkaan luonnollinen."

"Edellisestä juontuu myös hypoteesi siitä, että epäluonnollisessa tilassa elävät kaupunkien sisäkissat ja ulkoilutettavat sisäkissat menettäisivät luontaisia lajityypillisiä ominaisuuksiaan, kuten saalistuskäyttäytymistään. - - kissat ovat olleet ihmisen kanssa niin pitkään, että metsästys ja tällaiset vietit jäävät pois, koska kissat eivät enää tarvitse näitä taitoja pysyäkseen hengissä - - elintärkeät taidot ovat nykyään kissoille ennemminkin harrastus. - - lajityypilliset taidot ovat hyvinkin pitkälle jalostetuillakin kissoilla tallessa – nämä taidot eivät vain ole enää elinehto."

"- - on olemassa kissarotuja, jotka eivät yksinkertaisesti pysty toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään tai tyydyttämään perustarpeitaan etenkään luonnossa jalostuksen tuloksena. Esimerkiksi pitkä- ja tiheäkarvaiset kissarodut eivät luultavasti enää selviäisi hengissä luonnossa: runsas karva huopaantuu helposti sekä voi olla vettyneenä todella raskas ja aiheuttaa hypotermiaa. - - monille rotukissoille luonnossa vapaana kirmaaminen on suora kuolemantuomio. - - tällainen jalostaminen on eläinsuojelukysymys."

"Sisäkissojen ja ulkoilutettavien sisäkissojen hyvinvointi ja lajityypillisen käyttäytymisen mahdollisuudet paranisivat, jos pääasiallisesti sisällä asuvilla kissoilla olisi suurempi tila elää. Kaupungissa tämä tuo mukanaan kuitenkin omat haasteensa: tiheän asumisen ja suuren väkimäärän vuoksi asunnot ja tontit ovat pienempiä kuin esimerkiksi maaseudulla. Vaikka kissan omistajalla olisikin parveke tai takapiha ja halu laajentaa sisäkissan tai ulkoilutettavan sisäkissan reviiriä, lainsäädäntö ja taloyhtiö voivat kuitenkin estää esimerkiksi parvekkeen verkottamisen tai kissatarhan rakentamisen omalle takapihalle."

"Sisäkissoilla yksinomaan sisällä asumisesta johtuvat heikkoudet, kuten reviirin pienuus ja lajityypillisen käyttäytymisen tyydyttymättömyys, on kompensoitavissa muun muassa säännöllisellä ja valvotulla ulkoilulla, eli siirtymisellä sisäkissojen kategoriasta ulkoilutettavien sisäkissojen reviirille. - - kissa on peto, joka liikkuu laajalla alueella luontaisesti ja etsii itselleen saalista. Tämä ei ole olohuoneessa mahdollista."

"Ulkoilutettavilla sisäkissoilla heikkoustekijänä voi toimia myös viheralueiden yleinen vähäisyys, pirstoutuminen ja asteittainen katoaminen, mikä vaikeuttaa omistajan tarjoamaa valvottua ulkoilua luonnollisessa ympäristössä – omistajalla ei välttämättä ole enää luonnollista paikkaa ulkoiluttaa kissaa. - - Vilkkailla kaupunkialueilla kissan ulkoiluttaminen ei myöskään ole välttämättä mielekästä, sillä ulkoilutettava sisäkissa voi stressaantua liikenteestä eikä lajityypillinen käyttäytyminen välttämättä toteudu. Viheralueilla ulkoilutettava sisäkissa voi muun muassa tarkkailla ympäristöään ja eliökuntaa, kiivetä puihin sekä saalistaa hyönteisiä. Viheralueilla kissalle löytyy paljon enemmän luontaisia virikkeitä, joita kohtaan kissa osaa käyttäytyä lajityypillisesti."

"Kaupungissa asuvilla sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla on myös omia elintasosairauksiaan, kuten ylipaino, nivelviat, diabetes ja mahdollisesti myös virtsakiteet. Ylipainoon voivat olla syynä muun muassa liikunnan puute, vääränlainen ravinto tai sterilointi. Luonnontilassa kissa pyydystäisi itse ravintonsa, jolloin kissa saa sekä liikuntaa että optimaalista ravintoa."

Mahdollisuudet

"Omistajan omaavien sisäkissojen ja ulkoilutettavien sisäkissojen kaupunkiin sijoittumisen tuomia mahdollisuuksia ovat muun muassa kaupungin tarjoamat palvelut ja harrastaminen. Kaupungit ovat palvelukeskuksia, jotka tarjoavat sisäkissoille ja ulkoilutettaville sisäkissoille sijainniltaan, määrältään ja laadultaan rikkaampia palveluita, joita ei välttämättä esimerkiksi Suomen maaseuduilla ole tarjolla. Tällaisia palveluita ovat muun muassa erilaiset eläinlääkäriasemat, eläintarvikeliikkeet ja eläinspesialistien tarjoamat palvelut."

"Myös yhteisöllinen kissojen kanssa harrastaminen esimerkiksi kissanäyttelyn ja agilityn muodossa on keskittynyt kaupunkeihin, koska ihmiset ovat keskittyneet kaupunkialueille. Esimerkiksi erilaisten kissanäyttelytapahtumien järjestäminen on viisainta kaupungissa, sillä kaupungit tarjoavat parhaimmat puitteet tällaisten tapahtumien järjestämiselle. Tällaiset yhteisölliset harrastusmahdollisuudet kaupungeissa antavat sisäkissoille ja ulkoilutettaville sisäkissoille mahdollisuuden päästä toteuttamaan muun muassa lajityypillistä liikunnan tarvettaan ja lajityypillistä käyttäytymistään muun muassa tapaamalla lajitovereitaan. Tällaiset kollektiiviset harrastukset yleensä myös lisäävät tiedonvälitystä ja valistusta erilaisten kissanomistajien välillä, jolloin kissanomistajat pystyvät tyydyttämään pääasiallisesti sisällä asustavien kissojensa perustarpeet paremmin."

Uhkat

"Sisällä asuvien kissojen uhkia ovat muun muassa elintasosairauksien lisääntyminen ja kehitys, lajityypillisen käyttäytymisen katoaminen, kielteinen kaupunkipolitiikka, vääränlainen jalostus sekä erilaiset asuintilassa sattuvat tapaturmat ja kissan karkaaminen ulos."

"Sisäkissojen ja ulkoilutettavien sisäkissojen tulevaisuuden uhkana on elintasosairauksien lisääntyminen ja kehitys, mikäli ihminen ei pysty tyydyttämään sisällä asuvien kissojen lajityypillisiä perustarpeita ja lajityypillistä käyttäytymistä paremmin/optimaalisemmin. Sama pätee lajityypillisen käyttäytymisen katoamiseen: tällainen käyttäytyminen ei katoa, jos ihminen antaa sen toteuttamiseen oikeanlaiset puitteet. Myös vääränlainen jalostaminen voi tulevaisuudessa uhata sisäkissojen ja ulkoilutettavien sisäkissojen hyvinvointia, perustarpeiden tyydyttymistä ja lajityypillisen käyttäytymisen toteutumista, jos jalostus estää fyysisesti kissaa toteuttamasta itseään. Kaupunkipolitiikan kehitys ja muutokset taas voivat estää omistajia mahdollistamasta kissojen perustarpeiden ja lajityypillisen käyttäytymisen tyydyttymistä: kaupunki voi tiukentaa säädöksiään kissatarhoista, parvekkeiden verkottamisesta ja kissojen elämisestä kaupunkiasunnoissa ylipäätään."

Tässä on nyt kerrottu tutkimukseni keskeisimmät tulokset! Olen jättänyt viitteet pois teksteistä, sillä en tiedä haluavatko haastatellut nimeään liitettäväksi tänne blogiin. Painotan kuitenkin, että koko tutkimusta ei olisi voinut toteuttaa ilman näiden haastateltujen antamaa panosta - suuri kiitos siitä. Suurin osa tiedosta on peräisin heiltä.

Kommentoikaa, argumentoikaa, kysykää! Kaikenlaiset huomiot tutkimukseen ja tuloksiin liittyen ovat tervetulleita! 

lauantai 3. lokakuuta 2015

Ylistetty peto, unohdettu saalis?

Yksi juttu, mikä on nyt hiljattain herättänyt mielenkiintoni etenkin kissan käyttäytymisen kontekstissa, on kuinka vähän kissojen "peruskirjallisuudessa" on käsitelty kissaa saaliseläimenä. Monesti painotetaan kissan petoeläin-puolta, ja saaliseläin-puolesta on vain löyhä maininta, vaikka kissan saaliseläimen rooli voi mielestäni näkyä hyvinkin dominoivasti kissan käyttäytymisessä.

Kissa on lajina pienehkö nisäkäs, joka soveltuu monen isomman pedon saaliseläimeksi. Kissalta löytyy omat lajityypilliseen koodistoon kirjatut itsesuojeluvaistot, jotka saavat aikaan tietynlaista luonnollista käyttäytymistä tietynlaisissa tilanteissa. Mielestäni jopa niin yksinkertaiset ihmisen kokemat "ongelmat", kuin kissan sylissä pysymättömyys tai silityksen karsastaminen voivat johtua juuri näistä saaliseläimen itsesuojeluvaistoista - yleensä luonnontilassa isompi peto hakeutuu lähikontaktiin kissan kanssa saalistajan elementissä. Jos kissaa ei ole aktiivisesti totutettu (kesytetty) olemaan sylissä, on mielestäni täysin luonnollista, että kissa pyrkii sylistä pois. Vaikka kissat ovat eläneet Suomessa ihmisten kanssa mutualistisessa suhteessa jo tuhannen vuoden ajan ja kissoja on jalostettu hyvinkin pitkään, uskon lajityypillisten käyttäytymisen mallien olevan silti kesykissalla tallessa - toisilla yksilöillä varmaankin vahvemmin kuin toisilla.

Ihminen on kesytyksen kautta saanut muutettua kissan ajatusmaailmaa toisenlaiseen suuntaan, jolloin yhteiselo ihmisen ja kissan välillä on mahdollista. Mielestäni tämä on iso saavutus, kun asiaa ajattelee kissan näkökulmasta ja siitä, miten iso eläin ihminen on verrattuna kissaan. Tämän saavutuksen ihminen saa kuitenkin kissasta riippuen käännettyä aika nopeasti päälaelleen, jos ihminen ei ymmärrä kissan olevan myös saaliseläin ja reagoivan asioihin sekä ihmisen käyttäytymiseen sen mukaisesti.

Otetaampa esimerkiksi kissan negatiivinen vahvistaminen - miksi se ei mielestäni ole toimiva tai hyvä ratkaisu?

Hypoteesi: Ihminen on lajina kissaa suurempi nisäkäs, jolloin luonnontilassa kissa yleensä mieltää ihmisen saalistajakseen. Ihmisen toteuttama negatiivinen vahvistaminen lietsoo kissan luontaista itsesuojeluvaistoa, jossa ihminen on saalistaja ja kissa on saalis. Ihminen vahingoittaa kissaa henkisellä tai fyysisellä tasolla, jolloin kissa liittää negatiivisen kokemuksen ihmiseen ja kissan luottamus ihmistä kohtaan alkaa rakoilla - uskomus saalistajan olemassaoloon kasvaa. Jos ihminen käyttää kissaan negatiivista vahvistusta, on vain luonnollista, että kissa alkaa karttamaan ihmistä ja mahdollisesti myös hyökkäilemään ihmisen kimppuun. Toisaalta kissasta riippuen, se voi myös alistua ja ahdistua. Suljettu tila (ihmisasunto) yleensä kärjistää negatiivisen vahvistamisen aiheuttamia reaktioita - kissalla ei ole pakopaikkaa, mitä ihminen ei jollain tavalla hallitsisi. Tällainen skenaario on myös otollinen aiheuttamaan kissalle stressiä, mikä taas aiheuttaa monia muita ongelmia sekä kissalle että ihmiselle.

Voitteko kuvitella ahdistuksen, pelon ja stressin määrää, mikä syntyy, jos kissa kokee elävänsä saalistajan (ihmisen) kanssa suljetussa tilassa pääsemättä pakoon? Kissan lajityypilliset vaistot eivät toteudu, kun kissa ei pysty pakenemaan pelottavaa tilannetta. 

Itse en oikein kannata myöskään epäsuoraa negatiivista vahvistamista, missä kissa kohdistaa negatiivisen vaikutuksen esimerkiksi johonkin elottomaan elementtiin. Eräässä koulutustilaisuudessa  tuli esiin hyvä esimerkki epäsuorasta negatiivisesta vahvistamisesta: jos halutaan estää kissan hyppiminen pöydille, pöydän reunalle voitaisiin kasata vaikkapa purkkeja, jolloin kissan hypätessä pöydälle purkit voivat kaatua ja pelästyttää kissan - pöydälle hyppäämiseen liitetään negatiivinen kokemus. Mielestäni tuntuu väärältä liittää negatiivisia kokemuksia jo valmiiksi pieneen reviiriin, mihin kissa ei voi itse juuri vaikuttaa. Epäsuorassa negatiivisessa vahvistamisessa tilaa rajataan negatiivisilla kokemuksilla.

Mielestäni asioita pitäisi aina lähestyä ensisijaisesti positiivisen vahvistuksen kautta, varsinkin kun puhutaan kissasta. Positiivinen vahvistaminen voi parhaimmillaan olla "jälkikesytystä" ja kissan aktivointia, jolloin ihmisen ja kissan välinen suhde sekä luottamusside vahvistuvat. Monet kissanomistajien kohtaamat ongelmat liittyen kissan käyttäytymiseen voivat johtua juurikin rakoilevasta luottamuksesta ihmisen ja kissan välillä. Jopa itse kissojen väliset skismat voivat johtua toisen kissan liian vahvasta saaliskäyttäytymisestä, mikä lietsoo taas toisen kissan petokäyttäytymistä. Jargh, monimutkaisia juttuja!

Okei, nyt ehkä karattiin vähän aiheesta, mutta pointtini kuitenkin on, että muistamalla kissan saaliseläimen ominaisuudet, mielestäni voidaan ymmärtää paremmin kissan käyttäytymisen syitä ja näin välttää myös omia kissoihin kohdistuvia hutilyöntejä. Kissan käyttäytymisessä on kolikon kaksi puolta: saalis ja saalistaja. Minua kuitenkin ihmetyttää, kun tätä saaliseläinkäyttäytymistä on noteerattu aika vähän lukemassani kissakirjallisuudessa - ehkä luen vain vääränlaisia kirjoja?

Ottiko joku kiinni ajatuksesta? Mitä mieltä te olette? Tämä on nyt ehkä vähän "raakaa" hyvin hailakasti teoriaan pohjautuvaa ajatuksenjuoksua, joten vasta-argumentit on tervetulleita!


Lopuksi vielä hassu kuva Helmistä, niin postaus ei tunnu niin tahmealta!

maanantai 28. syyskuuta 2015

Mitä meille kuuluu?



Ensinnäkin, Kikillä ja Aliisalla oli hiljattain syntymäpäivät - Kiki täytti 1 vuotta ja Aliisa täytti 2 vuotta!


Kikillä alkoi myös kiimailu noin kuukausi takaperin. Kikillähän on siis tarkoitus teettää pennut - ilmeisesti sulho on jo valittu ja aikataulutkin varmaan pikkuhiljaa kasassa!


Muuten meillä onkin mennyt sitten vähän vinksin vonksin. Surkeiden sattumusten sarjan ensimmäinen osa alkoi kesäkuussa, kun Martta ja Helmi majoittuivat meille. Erehdyin tuolloin ostamaan Royal Caninin märkäruokaa muutamia pusseja, kun Martta tykkää niin kovasti paloista kastikkeessa. Noh, Aliisapas saikin sitten Royalista allergisen reaktion ja Aliisalta lähti karvat toisesta korvasta ja otsaan ilmestyi avohaava, joka ei ottanut parantuakseen - nice. Lopetettiin Royal ja haava parani tosi nopeasti eikä ongelmia Royalin tiimoilta enää ollut (koska en enää käytä Royalia :D). Korvakarvat eivät kylläkään kasvaneet takaisin kuin vasta nyt hiljattain.


Aliisalla on nyt muutenkin saanut reaktion mm. Bozitan ja Schesirin kana-omena märkäruoasta. Molemmilla kerroilla karvat ovat tippuneet toisesta poskesta. Ollaan sitten yritetty siirtyä vähän enemmän raakaruokaan, josko silloin saataisiin pidettyä reaktiot paremmin kurissa.





Huomasin yhtenä päivänä noin kuukausi takaperin, että kaikille kissoille oli ilmestynyt outoja karva-/ihomuutoksia; Ninnillä oli ohimolla pyöreähkö ihottuma, Aliisalla edelleen karvaton korva ja punoittavia kohtia vatsassa sekä Kikillä hyvin minimaalinen punoittava laikku ohimolla. Mieleeni juolahti heti yksi asia: sieni. Minulla, the himosiivoojalla, tämä sienipelko on jotain aivan järkyttävää. Mulle iski aivan hervoton paniikki ja ahdistus - rupesin kaivamaan tietoa sienestä kaikkialta ja soitin varmaan kaikille tuntemilleni kissaihmisille josko saisin käsiini kokemuksia tai muuta tiedonmurusta. Varasin heti ajan Univettiin iholääkärille, jotta saisin jonkinlaista kuvaa mikä kissoilla oikein on.


Pääsin sitten kolmen päivän sisään eläinlääkärille ja hän ei uskonut kyseessä olevan sieni. Otettiin kuitenkin sieninäytteet ja laitettiin se 6 viikon odottelun pyörä pyörimään. Eläinlääkäri sanoi, että mitä kauemmin sieniviljelyn tuloksessa kestää tulla, sitä varmemmin tulos on negatiivinen. Koska kissat ovat olleet nyt aika paljon parvekkeella, eläinlääkäri uskoi ihomuutosten syyn olevan ennemminkin esimerkiksi hyttysen purema tai jokin vastaava, ja uskoi oireiden katoavan itsestään.


Tämän jälkeen päätin testata lääkärin esittämää hypoteesia hyönteisten puremista. En päästänyt kissoja parvekkeelle enää lainkaan ja kaikki oireet katosivat alle viikossa. Päästin sitten kissat taas muutamaksi päiväksi oleilemaan parvekkeelle ja kappas, Aliisalle oli tullut taas samanlaista ihomuutosta vatsaan kuin aikaisemmin. Nyt tunsin selvästi, että vatsassa oli punaisia näppyjä, jotka olivat ilmeisesti mäkäräisen puremia. Aikaisemmin huomasin punaisuuden varmaankin vasta siinä vaiheessa, kun näppylät olivat jo laskeneet ja alue lähtenyt paranemaan. Nämä puremat ovat nyt jo kadonneet Aliisan vatsasta.

Sieniviljelyä on nyt tehty 4 viikkoa, eikä tuloksia ole toistaiseksi kuulunut.


Noniin, sitten päästään sarjan seuraavaan osaan! Kikillä alkoi tosiaan kiima samoihin aikoihin kun sienipelko ilmaantui ja kävimme eläinlääkärissä. Kiki ei ole aikaisemmin oksennellut lainkaan, mutta muutamia päiviä lääkärikäynnin ja ensimmäisen kiiman jälkeen Kiki alkoi oksentelemaan. Aluksi liitin oksentelun kiiman aiheuttamaan vähentyneeseen ruokahaluun ja tyhjään vatsaan (jota kontrolloin antamalla säännöllisesti maistuvaa märkäruokaa/raakaruokaa), mutta sitten Kiki alkoi oksentelemaan pelkkää mahanestettä kerran päivässä ruoan vaikutuksesta riippumatta - what. Samoin Aliisalla ja Ninnillä menivät vatsat sekaisin - what. Aliisan ja Ninnin vatsat sain kuntoon Attapectiinillä, mutta Kikin oksentelu meni mysteeriksi. Kikin kakka on kuitenkin tosi hyvän näköistä, eli oksennuksen aiheuttaja oli luultavimmin mahalaukku-ruokatorvi -akselilla.


Kikille aloitettiin nyt Antepsin mahansuojalääke. Eläinlääkäri epäili Kikin oksentelun johtuvan nyt jostakin ärsytystilasta ruokatorvessa tai vatsalaukussa. Lueskelin jostain, että stressi tai vatsan tyhjyys voisivat aiheuttaa mahahappojen tuotannon lisääntymistä, mikä voi ärsyttää vatsaa ja ruokatorvea. Stressin ehkäisemiseksi ja ruokahalun lisäämiseksi aloitettiin Kikille myös e-pillerit nyt hetkeksi ennen astutusta. Kikin kiimailu on kuitenkin aika raskasta, viimeisin kiima kesti seitsemän päivää ja taukoa oli vain neljä päivää. Olen tietoinen e-pillereiden tuomista riskeistä, mutta Kikin oksentelu, tehokas kiimailu ja ruokahaluttomuus eivät tosiaan ole kovin ruusuisia vaihtoehtoja. Mielestäni kaikista optimaalisin vaihtoehto olisi, että pennut tehtäisiin mahdollisimman nopeasti kiimailun alettua - silloin voidaan mahdollisuuksien mukaan välttää e-pillerit sekä saadaan pienennettyä kaikkia lisääntymiselimiin liityviä riskejä (märkäkohtu, nisäkasvaimet, tulehdukset, kystat...). Itse olin alunperin e-pillereitä vastaan, mutta nyt oli pakko taipua.


Olen antanut Kikille Antepsinia nyt lauantaista saakka 1/4 tablettia kaksi kertaa päivässä - Kiki ei ole enää oksentanut! Jatkan kuuria ainakin keskiviikolle saakka ja katson, oksentaako Kiki kuurin jälkeen.

Yksi, mitä mietin Kikin mahan/ruokatorven ärsyttäjäksi on myös sienihysteriassa käyttämäni Erisan Oxy+ -desinfiointiaine - kyllä, sienipelko hairahdutti minut. :( Olin yhteydessä Kiiltoon ennen tämän desinfiointiaineen käyttöönottoa, ja kerroin heille tilanteestani. Kiillolta sanottiin, että uskallan käyttää tuotetta. Desinfioin asuntoni kaksi kertaa tällä tuotteella ja voi hyvin olla, että kissat ovat saaneet sitä elimistöönsä ja se on aiheuttanut ärsytystä (myös ripuloivat Aliisa ja Ninni). Nyt meillä ei kyllä desinfioida ellei ole aivan pakko.



Että tämmöstä meillä!

lauantai 12. syyskuuta 2015

Herkkuja ja ruokia

Olen nyt ostellut kissoille vähän testiin juttuja. Vähän hurahdellut kokeilemaan kaikkea jännää. Aloitetaan Orijenin kylmäkuivatuista herkuista.


Ostin meille siis testiin Orijenin kylmäkuivattuja herkkuja kolmea eri laatua: Original, Tundra ja Ranch Raised Lamb. Mulla oli jo ennestään pussillinen Alberta Wild Boar -laatua, jonka eläintarvikeliikettä pitävä kaverini laittoi äitini matkaan mukaan kun hän käväisi luonani parisen viikkoa sitten. Valitettavasti en muistanut ottaa tästä laadusta kuvaa.

Herkkujen koostumus kuuluu seuraavasti:

Original (157,14 €/kg)
- Tuore kananmaksa 24 %, tuore kalkkunanmaksa 24 %, tuore luuton kana 24 %, tuore luuton kalkkuna 24 %, tuore ruodoton kampela 4 %. 
- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 7 %, raakakuitu 1 %.

Tundra (182,86 €/kg)
- Tuore luuton peura 40 %, tuore hirvenmaksa 30 %, tuore luuton hirvi 15 %, tuore luuton viiriäinen 10 %, tuore kirjolohi 5 %.
- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 9 %, raakakuitu 1 %.

Ranch Raised Lamb (174,29 €/kg)
- Luuton lammas 45 %, lampaanmaksa 45 %, lampaan mahalaukku 10 %.
- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 7,5 %, raakakuitu 1 %.

Alberta Wild Boar (182,86 €/kg)
- Tuore villisianmaksa 50 %, tuore luuton villisika 50 %.
- Raakavalkuainen 45 %, rasva 35 %, hehkutusjäännös 9 %, raakakuitu 1 %.

Kaiken kaikkiaan mun mielestä näiden herkkujen sisältö kuulostaa hyvältä. Ja tykkään että herkuista löytyy myös maksaa, niin saavat kisut myös lisänä hippusen luonnollista A-vitamiinia. Nämä herkut on kyllä tehneet kauppansa hyvin Kikin ja Ninnin kanssa, mutta Aliisa jostain syystä nyrpistää nenäänsä näille herkuille. Ainoa mitä Aliisa söi muutaman herkun verran on tuo Original. Veikkaisin että Aliisa ei perusta juuri tuosta mainitsemastani maksasta (oli se sitten minkä eläimen maksaa tahansa), sillä olen aikaisemmin ostanut Thriven kylmäkuivattuja kananmaksa herkkuja, eikä Aliisa syönyt niitäkään. Raakanakaan Aliisa ei ole koskaan suostunut syömään maksaa. Pussien hinnat näkyvätkin noissa itse kuvissa!


Toinen juttu, mitä otin nyt kunnolla kokeiluun on Princess-merkkinen märkäruoka. Ostin tätä joskus jouluna yhden purkin, mutta silloin en oikein kiinnittänyt huomiota tähän ruokaan. Olen nyt yrittänyt selvitellä tämän ruoan lihan alkuperämaita, mutta toistaiseksi en ole onnistunut löytämään Petnutritionin sivuilta muuta tietoa kuin "Made in Germany". Petnutritionin Princess-ruoat, jotka koostuvat suikalelihasta, ovat yllättäen jälleen thaimaalaista alkuperää - kuten suurin osa muistakin markkinoilla pyörivistä purkitetuista ja pussitetuista suikalelihoista (Applaws, Canagan, Thrive, FelinePorta 21, Schesir...). Epäilisin, ettei tämän Princess Nature's Powerin liha ole thaimaalaista alkuperää, sillä Thaimaa on näköjään erikoistunut teurastamaan ja tuottamaan juurikin suikalelihaan. Lähetin Petnutritionille kyselyä lihan alkuperämaista, mutta toistaiseksi en ole vielä saanut vastausta.

Ruokien koostumus kuuluu seuraavasti:

Kana ja mustikka (12,25 €/kg)
Tuore kana 65,8 %, liemi 29 %, mustikka 2 %, sinimailanen 1 %, lipstikka 1 %, aloe vera 1 %, oliiviöljy 0,1 %, biotiini 250 mg, psyllium 0,1 %.
Proteiini 11,2 %, rasva 6,3 %, hehkutusjäännös 2,3 %, kuitu 0,4 %, kosteus 79 %.

Hanhi ja lammas (12,25 €/kg)
Hanhi 35 %, lammas 34,5 %, liemi 29,2 %, spirulina 0,1 %, rosmariini 0,1 %, sikuri 0,15 %, tauriini 0,15 %, biotiini 250 mg, pellavansiemenöljy 0,1 %.
Proteiini 11,2 %, rasva 6,0 %, hehkutusjäännös 2,0 %, kuitu 0,4 %, kosteus 79 %.

Ankka ja kaniini (12,25 €/kg)
Ankka 34,5 %, kaniini 34 %, liemi 29,2 %, tumma riisi 1 %, karpalo 1 %, tauriini 0,1 %, biotiini 250 mg, fenkoli 0,1 %, eucalyptusjauhe 0,1 %.
Proteiini 10,9 %, rasva 6,8 %, hehkutusjäännös 2,3 %, kuitu 0,4 %, kosteus 79 %.


Käytännössä ruoka on siis tällaista hyvin jauhettua kamaa. Olen nyt antanut kissoille kaikkia laatuja ja näyttivät maistuvan oikein hyvin! Lautaset olivat putipuhtaat ruokailun jälkeen. Yhdessä purkissa on tavaraa 200 g ja purkin hinta on Haukkiksessa 2,45 €. Kilohinnaksi tuotteelle tulee siis 12,25 €, mikä ei ole tosiaan kalleimmasta päästä, vaikka tavara on ihan semihyvää.


Kolmas testiin yltänyt uutuus meidän taloudessa on ruotsalaisen Bozitan märkäruoka. Bozitaa on myyty Mustissa ja Mirrissä jo hyvän aikaa, mutta en ole halunnut ottaa tuotetta testiin märkäruokien sisältämän possun ja naudan takia. Mielestäni isot teuraseläimet eivät sinällään kuulu kissojen luontaiseen ruokavalioon, joten en ole sitä halunnut kissoilleni syöttää. Nyt kuitenkin päätin testata tuotetta, kun kaverini sitä niin kehui. Ja onhan se totta, että etenkin possu on yleensä kissojen mielestä todella herkullista - jospa ottaisin tämän laadun satunnaiseen käyttöön.

Näiden kolmen makuvaihtoehdon koostumus on seuraava:

Ankka (5,92 €/kg)
- Kananpoika, ankka (paloissa 7,2 %), porsas, nauta, kalsiumkarbonaatti, hiiva.
- Proteiini 8,5 %, rasva 4,5 %, kasvikuitu 0,5 %, tuhka 2,3 %, kosteus 83 %.

Kana ja kalkkuna (5,92 €/kg)
- Kananpoika (paloissa 85 %), kalkkuna (paloissa 7,2 %), porsas, kalsiumkarbonaatti, hiiva.
- Proteiini 8,5 %, rasva 4,5 %, raakakuitu 0,5 %, tuhka 2,3 %, kosteus 83 %.

Lammas (5,92 €/kg)
- Kananpoika, lammas (paloissa 7,2 %), nauta, porsas, kalsiumkarbonaatti, hiiva.
- Proteiini 8,5 %, rasva 4,5 %, kasvikuitu 0,5 %, tuhka 2,3 %, kosteus 83 %.


Tavara on siis tämännäköistä. Tässä on avattuna kana ja kalkkuna versio, joka on kastikkeessa. Ankka ja lammas versiot ovat sitten taas geelissä. Bozitan teurasliha on Bozitan nettisivujen mukaan ruotsalaista alkuperää - iso peukku sille! Mielestäni myös Bozita on ihan oukkidoukki teollinen märkäruoka, vaikkakin lihasuikaleruoissa on monestikin protskupitoisuus suurempi. Tykkään kuitenkin tosi paljon, että teurasliha on naapurimaasta! Hauskaa Bozitan ruokien incissä on se, että ne alkavat aina kananpojalla - periaatteessa etiketti "ankka" ja "lammas" voi olla hieman harhaanjohtava, kun tuotteessa on kuitenkin eniten sitä kananpoikaa. Itse kuitenkin tiesin tämän seikan ostaessani tuotetta.


Bozita oli meidän kohdalla kuitenkin hutilyönti, sillä Aliisa ei ilmeisesti siedä nautaa tai possua. Kun olin antanut jo jonkin aikaa Bozitaa kissoille, Aliisalta lähti poskesta karvat, kuten yläpuolisesta kuvasta näkyy. Lopetin Bozitan antamisen ja kalju laikku lähti karvottumaan uudestaan. Aliisan kanssa on ollut muutenkin vähän hankalaa ruokinnan suhteen, sillä Aliisa on selvästi herkkä kissa. Tein tämän postauksen ehkä vähän myöhässä, sillä olen muuttanut merkittävästi kissojen ruokapolitiikkaa - olen siirtynyt lähes kokonaan raaka-ruokintaan. Kissojen tämän hetkinen ruokapolitiikka näkyy sivupalkissa. Kerron tästä ruokinnan muutoksesta myöhemmin lisää erillisessä postauksessa!

tiistai 18. elokuuta 2015

Sisäkissat tapaturmissa: tulipalo

Suomen kaupungeissa kissoja pidetään yleisesti enemmän sisäkissoina kuin maaseudulla. Sisätiloissa asusteleviin kissoihin kohdistuu suljetun tilan aiheuttama erityinen onnettomuuksien uhka. 

Tutkielmasta "Kissat Suomen kaupungeissa": 
"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla on myös erityinen uhka liittyen suljetussa tilassa asumiseen: onnettomuudet. Omistaja ei ole aina paikalla asunnossa tarkkailemassa sisäkissoja ja näiden elinympäristöä, jolloin onnettomuuden sattuessa kissat ovat loukussa asunnon sisällä yleensä ilman pakomahdollisuutta. Tällaisessa tilanteessa omistaja ei ole pelastamassa sisälle lukittua kissaa - kissa ei myöskään pysty pakenemaan ja pelastamaan itse itseään."

Kaupungeissa myös tiheä asutus voi lisätä onnettomuuksien riskiä: yksi ihminen voi aiheuttaa onnettomuuden, joka vaikuttaa myös lähellä asuviin ihmisiin ja heidän lemmikkeihinsä. Maaseudulla taas hajanaisempi asutus ja omakotitalojen dominanssi luo turvaa juuri toisten ihmisten aiheuttamilta onnettomuuksilta.


Nyt haluan kertoa oman kokemukseni onnettomuudesta, jossa myös Aliisa ja Ninni olivat mukana. Noin puolitoista vuotta sitten asuin kerrostaloasunnossa ja tein tammikuussa yhtenä iltana/yönä kymmenen aikoihin vielä koulutöitä koneella omassa kotonani. Tapitin siinä tietokoneen näyttöä ja rupesin sitten pikkuhiljaa haistamaan palaneen käryä. Hetken päästä kurkkasin keittiöön (en siis itse kokannut mitään) ja keittiöön tuprusi savua ilmastointiputken kautta - mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hetken pällisteltyäni soitin hätänumeroon ja huomasin tilanteen vakavuuden vasta puhuessani puhelimeen - alle minuutin aikana koko keittiö oli ehtinyt täyttyä paksusta savusta. Sitten iski hervoton paniikki: KISSAT ÄKKIÄ KOPPEIHIN JA HETI ULOS. Samalla kun hätäpuhelu oli edelleen auki, syöksyin vaatehuoneeseen hakemaan kissojen kantobokseja. Vaatehuoneessa oli myös ilmastointiventtiili ja vaatehuone oli aivan täynnä paksua savua - luojan kiitos mulla oli kopat tosi helposti otettavissa, joten vetäsin ne nopeasti ulos vaatehuoneesta ja löin oven kiinni. Muistan että sain Aliisan heti kiinni, koppiin ja ulos asunnosta, mutta Ninni juoksi pakoon savua täynnä olleeseen keittiöön. Kun kyyristyneenä juoksin keittiöön, Ninni ampaisi sängyn alle. Ninni meni tottakai sängyn kauimmaiseen nurkkaan, jolloin jouduin siirtämään sänkyä, että sain Ninnin otettua kiinni. Laitoin Ninnin koppaan ja ulos asunnosta rappukäytävään. Sitten otin itselleni vielä mukaan talvitakin, avaimet ja puhelimen. Olohuone ja vessa olivat täynnä savua. Ampaisin itse rappukäytävään ja löin ulko-oven kiinni, ettei savua pääse käytävään.

Hätäpuhelu oli edelleen auki ja menin rappuset alas, jätin kissat aulaan lämpimään ja kävin kurkkaamassa ulkona oman asuntoni alapuoleisen asunnon ikkunoihin - asunto oli ilmiliekeissä, ja lieskat löivät ikkunaan. Otin kissat pois aulasta ja vein Aliisan ja Ninnin viereiseen rappuun lämpimään. Pakkasta oli kuitenkin se reipas 15 astetta. Hätäpuhelu lopetettiin tässä vaiheessa, kun palokunta saapui kohteeseen.

Katsoin ulkona toivottomana tilannetta - en nähnyt oman asuntoni ikkunoista enää lainkaan sisään, savu oli sumentanut koko asunnon. Jälkeenpäin summasin, että siinä meni tosiaan vain vajaa viitisen minuuttia, kun savu oli pimentänyt mun koko asunnon. Entä jos olisinkin mennyt leffaan niinkuin alunperin olin suunnitellut? Silloin olisivat kissat saattaneet olla kotona hengettöminä. Kauhistuttava ajatus.


Äitini tuli tunnin rapussa oleskelun jälkeen hakemaan meidät evakkoon heidän kotiinsa. Olin itse niin järkyttynyt tapahtuneesta, etten uskaltanut lähteä ajamaan jäiselle ja pimeälle tielle. Ensimmäisenä käytiin koko porukka pesulla, etenkin Ninni haisi tosi pahasti savulta - Ninni juoksi mua pakoon sinne savua täynnä olleeseen keittiöön. Soittelin seuraavana päivänä myös eläinlääkäriin josko kissat pitäisi kuitenkin tarkistaa savun vuoksi, mutta he käskivät nyt vain seurailla kissoja ja sanoivat että jos kissat käyttäytyvät normaalisti, hätää ei ole. Eikä siinä mitään, kissat olivat aivan normaaleja eikä mitään oireita koskaan tullut (huh).


Haluan tällä tekstilläni viestittää kaikille, että onnettomuuksia tapahtuu ja niitä kannattaa ennakoida niin hyvin kuin mahdollista. Varsinkin kissataloudessa olisi saattanut ottaa ohraleipä, jos boksit olisivat olleet alakerran varastotiloissa. Tämän tapauksen takia säilytän boksit aina asunnossa, helposti otettavissa ja lähellä ulko-ovea.


Varaudu tulipaloon!
- Palovaroitin toiminnassa ja kiinni katossa (isommassa asunnossa useampia)
- Sammutuspeite käden ulottuvilla
- Kuljetuskopat nopeasti saatavissa
- Ulko-ovessa tarra/kyltti, missä ilmaistaan asunnossa olevan kissoja ja mielellään myös kissojen lukumäärä on kerrottu -> näin palomiehet osaavat etsiä ja pelastaa kissat
- Sammuta/poista hellan sulake ollessasi pois kotoa
- Vakuutus on hyvä olla olemassa

- Tulipalotilanteessa ole rauhallinen, mutta kuitenkin ripeä
- Lähesty kissoja rauhallisesti, älä panikoiden

Tulipalotilanteessa ovessani olleen "asunnossa lemmikkieläimiä" -tarran merkitys ilmeni konkreettisesti: palomiehet etsivät asunnostani lemmikkieläimiä, kun astuivat sisään ensimmäisen kerran. En ollut saanut vielä mahdollisuutta kertoa, että lemmikit on jo evakuoitu minun toimestani. Ainakin kolme eri palomiestä kysyi minulta, ovatko asunnossa olevat lemmikit turvassa. Tästä mulle on tullut jo hieman huojentuneempi olo, koska nyt voin luottaa siihen, että palomiehet tosiaan etsivät lemmikkieläimiä jos itse en ole sitä tekemässä.


Turussa tällaisia oveen laitettavia tarroja saa tällä hetkellä ainakin Turun Eläinsuojeluyhdistyksestä ja Ravattulan Mustista ja Mirristä. Tämän tapaisia tarroja saattaisi löytyä myös oman paikkakunnan/alueen palolaitoksilla. Ja kai jonkinlaisen informaatioläpyskän pystyy itsekin askartelemaan oveen paremman puutteessa. Tarra kannattaa sijoittaa ulko-oveen postiluukun läheisyyteen - käsittääkseni mieluummin alemmas oveen kuin esimerkiksi seisovan ihmisen silmänkorkeudelle, koska palomiehet saattavat joutua savusukeltamaan rappuun, jolloin alemmas oveen sijoitetun lätkän huomaisi helpommin myös esimerkiksi ryömiessä tai kyyristyneenä. Ainakin siis kerrostalo-asunnoissa, missä rappu voi täyttyä savusta.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Aktivointipeli


Ostin ensimmäistä kertaa kissoille kokeiluun aktivointipelin. Silmäilin erilaisia aktivointipelejä ja olinkin alunperin ottamassa toista peliä, mutta kunnianhimoisena päätin että ensimmäisenä mielessäni ollut peli oli liian helppo. Päädyin sitten ottamaan Little&Biggeriltä tällaisen puisen palapyörän - se aikaisempi peli, johon iskin silmäni oli myös Little&Biggerin, mutta se oli luun mallinen ja siinä oli vain sellaiset perus puulaatat joita työnnetään puolelta toiselle ja alta paljastuu herkku. Tämä on hyvin samantapainen, mutta mielestäni tässä oli vähän enemmän haastetta, kun palat eivät liikukkaan ihan niin helposti ja paljasta alla piilevää herkkua.


Käytännössä peli on siis tämän näköinen. Kun laitoin peliin herkkuja sisälle, Kiki oli ensimmäisenä repimässä ja kaivamassa herkkuja. Toisena pelin kimppuun nyhversi salamyhkäinen Ninni, joka koitti onneaan vasta kun Kiki luovutti ensimmäisen kerran ja itsekin häivyin lautapelin luolta tekemään muita hommia. Ninni olikin sitten niin äärettömän fiksu, että Ninnihän kaivoi kaikki herkut laudasta kuin vanha konkari! Ja meillä ei ole tosiaan koskaan ollut mitään tällaista kunnon peliä, olin vähän huuli pyöreänä kun kurkkasin kuka niitä palasia siellä lonksutti. Hävettää ihan miten olen selvästi aliarvioinut Ninnin taidot tällaisessa, se tosiaan ihan rutiinilla veti laattoja sivuun toisensa jälkeen ja lauta oli pian tyhjä nameista. Haha! Pitää katsoa jos ostaisin Ninnille jossain vaiheessa jonkin oikein vaikean pelin. Tai sitten koitan itse väkertää jotakin - ehdotuksia?



Aliisa ei ole vieläkään edes koskenut lautaan, se mieluummin näköjään vain ihmettelee. Aliisa on tykännyt enemmän ihan vain noista namipalloista, niitä se pyörittelee pitkänkin tovin. Myös kananmunakennoihin piilotettujen herkkujen parissa Aliisa tykkää touhuta. Kikille peli tuntui olevan ihan hyvä ja Kiki väkersikin jonkin aikaa pelin parissa. 



Tässä videossa Kiki on pelannut peliä jo muutamia kertoja, joten laattojen liu'uttaminen sujuu jo suht. sutjakkaasti. Laitoin peliin sisälle Let's Biten itse saksittuja ankkaherkkuja, joista kisut tykkäävät aivan hirmuisesti! Joo, saatoin laittaa herkkuja ehkä hieman liikaa yhteen reikään, mutta saipahan Kiki nyt kunnolla kiitosta aktivoitumisesta! Ja näköjään myös noiden herkkujen saaminen noista rei'istä on oma haasteensa, haha.

Onko muilla aktivointipelejä kisuille?