Suomen kaupungeissa kissoja pidetään yleisesti enemmän sisäkissoina kuin maaseudulla. Sisätiloissa asusteleviin kissoihin kohdistuu suljetun tilan aiheuttama erityinen onnettomuuksien uhka.
Tutkielmasta "Kissat Suomen kaupungeissa":
"Sisäkissoilla ja ulkoilutettavilla sisäkissoilla on myös erityinen uhka liittyen suljetussa tilassa asumiseen: onnettomuudet. Omistaja ei ole aina paikalla asunnossa tarkkailemassa sisäkissoja ja näiden elinympäristöä, jolloin onnettomuuden sattuessa kissat ovat loukussa asunnon sisällä yleensä ilman pakomahdollisuutta. Tällaisessa tilanteessa omistaja ei ole pelastamassa sisälle lukittua kissaa - kissa ei myöskään pysty pakenemaan ja pelastamaan itse itseään."
Kaupungeissa myös tiheä asutus voi lisätä onnettomuuksien riskiä: yksi ihminen voi aiheuttaa onnettomuuden, joka vaikuttaa myös lähellä asuviin ihmisiin ja heidän lemmikkeihinsä. Maaseudulla taas hajanaisempi asutus ja omakotitalojen dominanssi luo turvaa juuri toisten ihmisten aiheuttamilta onnettomuuksilta.
Nyt haluan kertoa oman kokemukseni onnettomuudesta, jossa myös Aliisa ja Ninni olivat mukana. Noin puolitoista vuotta sitten asuin kerrostaloasunnossa ja tein tammikuussa yhtenä iltana/yönä kymmenen aikoihin vielä koulutöitä koneella omassa kotonani. Tapitin siinä tietokoneen näyttöä ja rupesin sitten pikkuhiljaa haistamaan palaneen käryä. Hetken päästä kurkkasin keittiöön (en siis itse kokannut mitään) ja keittiöön tuprusi savua ilmastointiputken kautta - mitä ihmettä täällä tapahtuu. Hetken pällisteltyäni soitin hätänumeroon ja huomasin tilanteen vakavuuden vasta puhuessani puhelimeen - alle minuutin aikana koko keittiö oli ehtinyt täyttyä paksusta savusta. Sitten iski hervoton paniikki: KISSAT ÄKKIÄ KOPPEIHIN JA HETI ULOS. Samalla kun hätäpuhelu oli edelleen auki, syöksyin vaatehuoneeseen hakemaan kissojen kantobokseja. Vaatehuoneessa oli myös ilmastointiventtiili ja vaatehuone oli aivan täynnä paksua savua - luojan kiitos mulla oli kopat tosi helposti otettavissa, joten vetäsin ne nopeasti ulos vaatehuoneesta ja löin oven kiinni. Muistan että sain Aliisan heti kiinni, koppiin ja ulos asunnosta, mutta Ninni juoksi pakoon savua täynnä olleeseen keittiöön. Kun kyyristyneenä juoksin keittiöön, Ninni ampaisi sängyn alle. Ninni meni tottakai sängyn kauimmaiseen nurkkaan, jolloin jouduin siirtämään sänkyä, että sain Ninnin otettua kiinni. Laitoin Ninnin koppaan ja ulos asunnosta rappukäytävään. Sitten otin itselleni vielä mukaan talvitakin, avaimet ja puhelimen. Olohuone ja vessa olivat täynnä savua. Ampaisin itse rappukäytävään ja löin ulko-oven kiinni, ettei savua pääse käytävään.
Hätäpuhelu oli edelleen auki ja menin rappuset alas, jätin kissat aulaan lämpimään ja kävin kurkkaamassa ulkona oman asuntoni alapuoleisen asunnon ikkunoihin - asunto oli ilmiliekeissä, ja lieskat löivät ikkunaan. Otin kissat pois aulasta ja vein Aliisan ja Ninnin viereiseen rappuun lämpimään. Pakkasta oli kuitenkin se reipas 15 astetta. Hätäpuhelu lopetettiin tässä vaiheessa, kun palokunta saapui kohteeseen.
Katsoin ulkona toivottomana tilannetta - en nähnyt oman asuntoni ikkunoista enää lainkaan sisään, savu oli sumentanut koko asunnon. Jälkeenpäin summasin, että siinä meni tosiaan vain vajaa viitisen minuuttia, kun savu oli pimentänyt mun koko asunnon. Entä jos olisinkin mennyt leffaan niinkuin alunperin olin suunnitellut? Silloin olisivat kissat saattaneet olla kotona hengettöminä. Kauhistuttava ajatus.
Äitini tuli tunnin rapussa oleskelun jälkeen hakemaan meidät evakkoon heidän kotiinsa. Olin itse niin järkyttynyt tapahtuneesta, etten uskaltanut lähteä ajamaan jäiselle ja pimeälle tielle. Ensimmäisenä käytiin koko porukka pesulla, etenkin Ninni haisi tosi pahasti savulta - Ninni juoksi mua pakoon sinne savua täynnä olleeseen keittiöön. Soittelin seuraavana päivänä myös eläinlääkäriin josko kissat pitäisi kuitenkin tarkistaa savun vuoksi, mutta he käskivät nyt vain seurailla kissoja ja sanoivat että jos kissat käyttäytyvät normaalisti, hätää ei ole. Eikä siinä mitään, kissat olivat aivan normaaleja eikä mitään oireita koskaan tullut (huh).
Haluan tällä tekstilläni viestittää kaikille, että onnettomuuksia tapahtuu ja niitä kannattaa ennakoida niin hyvin kuin mahdollista. Varsinkin kissataloudessa olisi saattanut ottaa ohraleipä, jos boksit olisivat olleet alakerran varastotiloissa. Tämän tapauksen takia säilytän boksit aina asunnossa, helposti otettavissa ja lähellä ulko-ovea.
Varaudu tulipaloon!
- Palovaroitin toiminnassa ja kiinni katossa (isommassa asunnossa useampia)
- Sammutuspeite käden ulottuvilla
- Kuljetuskopat nopeasti saatavissa
- Ulko-ovessa tarra/kyltti, missä ilmaistaan asunnossa olevan kissoja ja mielellään myös kissojen lukumäärä on kerrottu -> näin palomiehet osaavat etsiä ja pelastaa kissat
- Sammuta/poista hellan sulake ollessasi pois kotoa
- Vakuutus on hyvä olla olemassa
- Sammuta/poista hellan sulake ollessasi pois kotoa
- Vakuutus on hyvä olla olemassa
- Tulipalotilanteessa ole rauhallinen, mutta kuitenkin ripeä
- Lähesty kissoja rauhallisesti, älä panikoiden
Tulipalotilanteessa ovessani olleen "asunnossa lemmikkieläimiä" -tarran merkitys ilmeni konkreettisesti: palomiehet etsivät asunnostani lemmikkieläimiä, kun astuivat sisään ensimmäisen kerran. En ollut saanut vielä mahdollisuutta kertoa, että lemmikit on jo evakuoitu minun toimestani. Ainakin kolme eri palomiestä kysyi minulta, ovatko asunnossa olevat lemmikit turvassa. Tästä mulle on tullut jo hieman huojentuneempi olo, koska nyt voin luottaa siihen, että palomiehet tosiaan etsivät lemmikkieläimiä jos itse en ole sitä tekemässä.
Turussa tällaisia oveen laitettavia tarroja saa tällä hetkellä ainakin Turun Eläinsuojeluyhdistyksestä ja Ravattulan Mustista ja Mirristä. Tämän tapaisia tarroja saattaisi löytyä myös oman paikkakunnan/alueen palolaitoksilla. Ja kai jonkinlaisen informaatioläpyskän pystyy itsekin askartelemaan oveen paremman puutteessa. Tarra kannattaa sijoittaa ulko-oveen postiluukun läheisyyteen - käsittääkseni mieluummin alemmas oveen kuin esimerkiksi seisovan ihmisen silmänkorkeudelle, koska palomiehet saattavat joutua savusukeltamaan rappuun, jolloin alemmas oveen sijoitetun lätkän huomaisi helpommin myös esimerkiksi ryömiessä tai kyyristyneenä. Ainakin siis kerrostalo-asunnoissa, missä rappu voi täyttyä savusta.